Enkelin tarina, osa 18

Moikka! ✨

Päälle viikko koulua käyty. Pakko sanoa, että kaipaan nyt jo lomaa :'D

Onneks kohta on viikonloppu 👌

Koulu vie tällä hetkellä multa todella paljon aikaa, mutta kävin yhtenä päivänä kuvaamassa taas kuvatarinaa eteenpäin, joten tällä kertaa pääsette taas uuden osan pariin! Tän osan teko on jostain syystä vienyt tosi paljon aikaa, enkä ees ite tiedä miksi xd

Anyways 18. mennään jo :0

Edellisiin osiin pääset tästä!

~ ~ ~

Osa 18: Omenapuupuisto

Ryoo: *ohjaa mopoa* "Äh, Julietin sietäisi löytyä jo!"

Vivietta: *kurtistaa kulmiaan* "Miten kauas hän on oikein ehtinyt? Olemmeko varmasti katsoneet jo kaikkialta?"

Ryoo: *vilkaisee nopeasti taakseen vastatakseen* "Olemme ajaneet melkein koko kylän ympäri! Hänen olisi pitänyt jo löytyä!"

Vivietta: "Niinpä. Outoa, ettei kukaan ole nähnyt häntä."

Ryoo: "Sitäpä juuri." *vilkaisee mopon mittareita*

Ryoo: *naurahtaa sarkastisesti* "Et ikinä arvaa. Meiltä loppuu polttoaine ihan juuri."

*pysäyttää pyörän*

Ryoo: "Meidän on varmaan pakko jatkaa tästä jalkaisin."

Vivietta: "Eikä yhtään huoltoasemaa lähettyvillä. Pyöräsi päätti pysähtyä ehkä huonoimpaan mahdolliseen paikkaan."

Vivietta: "Mutta ehkä meidän on kätevämpää jatkaa etsintöjä kävellen. Pyörällä ei pääse joka paikkaan."

*hypähtää alas mopon selästä*

Ryoo: "Joo. Olet oikeassa."

Vivietta: "Meidän kannattaa varmaan siirtää tämä jonnekin vähän sivumpaan odottamaan. Onko ideoita?"

Ryoo: *hymähtää* "Ei, mutta eiköhän sille joku sopiva paikka löydy!"

* * *

Ryoo: *asettaa pyörän nojaamaan seinää vasten*

"Eiköhän tässä ole hyvä!"

*kääntyy Viviettaa kohti* "Onko sinulla mitään ideaa, mihin meidän seuraavaksi kannattaisi mennä?"

Vivietta: "Ei valitettavasti."

"Minusta tuntuu, että sinulla voisi ehkä olla siitä parempia ajatuksia. Onko mitään paikkoja, joissa Juliet tykkää käydä? Tai jotain, missä hän on joskus halunnut käydä?"

Ryoo: *ottaa puhelimen esiin*

"Enpä tiedä... Joka tapauksessa olemme suunnilleen tuossa nyt." *osoittaa kartan kohtaa näytöllä*

Ryoo: "Minusta meidän kannattaisi etsiä vielä erilaisilta puistoalueilta."

Vivietta: "Totta."

Ryoo: *osoittaa kohtaa kartalla* "Noita kolmea ei näe tieltä käsin, joten meidän ei ole ollut vielä mahdollista tarkistaa niitä."

"Minusta meidän kannattaa käydä lähimmässä ensin. Se on aika pieni, joten se on todennäköisesti nopea käynti. Ongelmana on vain se, että tuohon lähimpään on vähän päälle viisi kilometriä, ja mopo ei vie meitä sinne asti."

Vivietta: "Siinä tapauksessa bussilla saattaisi päästä."

Vivietta: "Mennäänkö etsimään pysäkki?"

Ryoo: *nyökkää*

* * *

Vivietta: *kääntyy varovasti katsomaan Ryoota* "Tuota, Ryoo? Haluaisitko kertoa vähän enemmän Julietista? Millainen hän on?"

Ryoo: "Miten niin? Mitä haluat tietää?" 

Vivietta: "En ole ihan varma. Hän vaikuttaa kiinnostavalta. Ja, öh, haluan tietää, miksi olet niin suojelevainen häntä kohtaan. Teet todella paljon hänen eteensä."

Ryoo: *naurahtaa hieman* "Mistä lähtien olet ollut noin utelias?"

Vivietta: *hymyilee viattomasti* "Utelias? Minäkö? En ikinä."

Ryoo: *huokaisee* "Hah. Hänestä on aika paljon kerrottavaa."

"Juliet on joidenkin mielestä hieman omalaatuinen, hän on pienestä asti saanut aina välillä eräänlaisia... kohtauksia. Hän pyörtyy joskus pitkiksikin ajoiksi ihan yllättäen. Aluksi luultiin sen johtuvan matalasta verenpaineesta tai jostakin sairaudesta, mutta kukaan ei ole vielä toistaiseksi pystynyt diagnosoimaan hänelle mitään. Lääkäreiden mukaan minkään ei pitäisi olla vialla."

"Häntä kiusattiin jossakin vaiheessa todella paljon niiden takia. Hän yritti kaikkensa olla kuin muutkin, mutta siltikään häntä ei hyväksytty. Kadun todella paljon, etten silloin tajunnut mitään. Olisin voinut tehdä paljonkin, jos vain olisin ymmärtänyt tilanteen."

Vivietta: "Hänelle siis tuli kohtauksia koulussakin?"

Ryoo: "Niin. Ja hän väitti ihan outoja aina niiden jälkeen. Hän kertoi nähneensä ties mitä, että joku kaatui portaissa tai että pihapuu meinasi kaatua jonkun päälle. Ja kaikkein pelottavinta siinä oli, että jotkin hänen näkemänsä tapahtumat oikeasti tapahtuivat myöhemmin. Ihan kuin hän olisi ennustanut ne."

Ryoo: *muistaa jotakin* "Hetkinen. Minä tiedän, missä hän on."

Ryoo: "Hän ei ihan varmasti ole missään niistä kolmesta puistosta. Olen ihan varma, että hän on mennyt Omenapuupuistoon."

Vivietta: "Omenapuupuistoon..?"

Ryoo: "Niin! En tajua, miksen ajatellut sitä aiemmin. Hän rakasti sitä paikkaa pienempänä. Tulimme aina vanhasta kodistamme käymään siellä alkukesästä, koska hän piti omenankukista niin paljon. Ne omenapuut siellä ovat valtavan kokoisia. Mutta se ei kai ole ihan virallinen puisto, joten sitä ei olla merkitty karttaan."

Ryoo: "Se taitaa olla ihan kävelymatkan päässä!" *ojentaa kätensä* "Mennään!"

* * *

Juliet: *hyräilee hiljaisesti*

Ihanaa, ettei enää tarvitse jakaa tätä kehoa! 

Ties missä tämän tytön sielu onkin tällä hetkellä. Ei ainakaan minua ärsyttämässä!

Toivottavasti se eksyy ♡

Ah! Minun täytyy tehdä suunnitelma! Enkelille täytyy tehdä jotakin, ja sitten vasta pääsen noidistakin eroon.

Mitähän kivaa keksisin?

*pysähtyy äkisti ja laskee kätensä*

Ugh. Sen tytön sielu taitaa sittenkin olla vielä täällä. Hän syöttää minulle yhä ajatuksia, vaikkei kykene enää vaikuttamaan muuten.

*nauraa itsekseen*

Mutta ihan kuin sillä olisi väliä, minulla on siitäkin huolimatta loistava suunnitelma!

Ja ihana veliseni ohjaa enkelin suoraan luokseni!

Minun ei edes tarvitse tehdä mitään. Hän on tuhoon tuomittu ♡

Vielä jos vain saisin tämän yhden parasiitin heitettyä lopullisesti ulos, niin kaikki olisi täydellistä.

*nauraa*

Joka tapauksessa, kun enkeli on poissa pelistä, kaikki tulee olemaan helpompaa!

* * *

Ryoo: "Miksei hän ole täällä?"

Vivietta: "Ehkä hän vain on kävellyt vahingossa ristiin meidän kanssamme?"

Juliet: Hahah. He oikeasti tulivat!

Tuo poika on todella osoittautunut hyödylliseksi.

Mutta tuo enkeli...

Hänen todella sietäisi kadota.

(Jatkuu...)

~ ~ ~

Täntäntää, jatkuu ensi jaksossa 👻

Saa nähdä nyt miten tän tarinan oikein käy, melkein jännittää mua itseänikin :'D

Ensi postaukseen! ✨

~ Emmi