Moi kaikille!
Päivät lyhenee taas ja koulusta kotiin tullessa on jo melkein pimeetä, mikä meinaa, että kuvausaikatauluja on pakko alkaa vähän suunnittelemaan. En oo nyt marraskuussa ehtiny kuvaamaan ihan hirveesti, mutta yritän suunnitella niin, että jatkossa ehkä ehtisin vähän enemmän ^^
Seuraavaksi pääsette taas kuvatarinan uuden osan pariin!
Tätä osaa oli vähän haastavaa kuvata, kun luonnonvaloa ei oikein tuntunu riittävän, mutta tässä se nyt kuitenkin on! ;)
Edellisiin osiin tästä!
~ ~ ~
Osa 21: Olisipa hän vastannut
Juliet: *heilauttaa korvakoruaan* "Kas näin! Paljon parempi."
*kääntelee vanhoja korvakorujaan tutkivasti käsisään* "En käsitä, miksi olen koskaan pitänyt näistä. Luulin varmaan, että ne saisivat minut sopimaan joukkoon tai jotain."
"Rumat kuin mitkä."
*kääntää katseensa toiseen koruun* "Noniin, eiköhän seuraavaksi mietitä tämän kohtaloa."
*pohtii ääneen* "Miksi se hajosi, kun koskin siihen? Oliko siinä joku enkelien maaginen turvasysteemi?"
*hymyilee tyytyväisenä peilikuvalleen* "Pääasia on tietenkin, että se enkeli ei saa tätä ikinä takaisin. Ja koska se päätti hajota, koru on toivottavasti nyt kokonaan poissa pelistä."
"Jos osun oikeaan, myös sen enkelin parannusvoima on nyt heikompaa tai parhaassa tapauksessa kokonaan poissa. Kaikki menee suunnitelmien mukaisesti."
*naurahtaa itsekseen* "Kohta hän lentää takaisin sinne, mistä tulikin~ ♡"
"Taitaa olla aika laittaa suunnitelman seuraava osa käytäntöön. Erään päätähden pitäisi saapua pian."
*laskee noitakirjan pöydälle* "Tämä saa jäädä tähän..."
"Ja sitten vain odottelemaan~" *hiipii tanssahdellen nurkan taakse*
* * *
Vivietta: "Mittaa seuraavaksi desilitra tuosta keltaisesta purkista."
Mei: "Öh, desilitra. Voinko mitata tällä?"
Vivietta: "Joo, se käy."
*puhelin pärähtää soimaan pöydällä*
*kumpikin kohottaa katseensa*
Mei: "Oho, joku soittaa."
Vivietta: *liikahtaa kohti puhelinta* "Jep, hetki vain. Vilkaisen kuka siellä on."
Vivietta: "Ryoo?" *kurkottaa puhelimen käteensä*
Vivietta: *vilkaisee Meitä nostaessaan puhelimen korvalleen* "Pakko vastata, mutta yritän olla nopea. Sekoita sinä sillä aikaa jauhot ja se äsken mittaamasi neste siinä kulhossa."
Mei: *nyökkää epävarmasti* "Joo, puhu vain ihan rauhassa."
Vivietta: "Moi, onko kaikki okei?"
Ryoo: *naurahtaa* "Jep, soitin vain kertoakseni, että pääsin vihdoin kotiin asti."
"En ole nähnyt Julietia toistaiseksi,-"
"-mutta vaikuttaa siltä, että hän on käynyt täällä, eikä siitä ole kauaa."
"Pitäisikö olla helpottunut vai huolissaan?" *naurahtaa hermostuneesti*
Vivietta: "Oletko yrittänyt etsiä häntä talosta?"
Ryoo: "Kiersin heti ensitöikseni koko asunnon. En usko, että hän on täällä enää."
Vivietta: "Siinä tapauksessa en usko, että kannattaa olla huolissaan. Toistaiseksi parempi niin."
Ryoo: "Jep." *tutkii pöydällä olevia tavaroita*
"Hän on ilmeisesti käynyt vain jättämässä muutaman tavaran ja vaihtamassa korvakorunsa. Viimeistään siitä tietää, että jotain on pielessä, hän rakastaa noita korvakoruja."
Vivietta: "Käykö, jos tulen huomenna käymään ja vilkaisemaan mahdollisia johtolankoja? En haluaisi lopettaa vielä, mutta minun on pakko mennä vahtimaan, ettei Mei tuhoa iltaruokaamme. Hän yrittää tällä hetkellä jostakin syystä laittaa pitsataikinan sekaan chiliä."
Mei: "E-enkä yritä! Katsoin vain, mitä siinä oli... Tai siis, eikö tämä olekaan paprikajauhetta?"
Ryoo: "Hahah, joo. Huominen sopii."
Vivietta: "Joka tapauksessa soita jos tulee ongelmia tai jos Juliet sattuu ilmestymään paikalle. Kakkostapauksessa juokse mielellään ensin pakoon, ei ole vieläkään varmaa mitä hän oikein suunnittelee. Älä luota siihen, että hän on siskosi, sen riivaajan manipulaation vaikutuksesta sinäkin saatat olla tulilinjalla."
Ryoo: "Joo, pidän mielessä."
Ryoo: "Nähdään huomenna!"
Vivietta: "Jep!"
Vivietta: *lopettaa puhelun*
Mei: "Hän on siis okei?"
Vivietta: *venyttelee käsiään* "Joo, menen huomenna katsomaan, millaisia tavaroita Juliet on jättänyt jälkeensä. Eiköhän jatketa, että saadaan tämä valmiiksi, ennen kuin Lili ja Kanami tulevat!"
*laskee puhelimen pöydälle*
Juliet: "Kas näin!"
Ryoo: "Juliet..?!"
"..."
*kaatuu lattialle*
Juliet: "Ohhoh, se olikin paljon helpompi juttu kuin olin ajatellut."
*polvistuu Ryoon viereen* "Hmm, harmi, että ehdit juuri lopettaa puhelun."
"Olisin halunnut, että se enkeli syöksyy saman tien kiireellä pelastamaan sinut. Tämä olisi ollut nopeammin ohi."
Juliet: "Anteeksi, joudun vähän kurkottelemaan tästä..."
"Lainaan tätä hetken. Aika soittaa pieni puhelu."
Juliet: *hymyilee itsekseen* "Katsotaanpa, keitä täältä löytyy..."
"Tuossa!" *painaa soita-nappulaa*
"Toivottavasti hän vastaa~"
*puhelin värisee*
Vivietta: "Ei! Älä vain kaada sitä siihen kulhoon!"
"Sinun pitää mitata se ensin, laita samalla myös tuosta toisesta purkista."
Mei: "Ai, okei! Tämäkö?"
"Tämä on vastaaja. Jätä viesti äänimerkin jälkeen-"
Juliet: *huokaisee pettyneesti* "Ah, näköjään liian kiireinen vastaamaan."
Piiiiiip
*ottaa pirteän, asiallisen sävyn* "Moikka Vivs, Juliet täällä! Tiedäthän minut? Hyvä, veljeni on varmaan kertonut. Ihanaa. Hänestä puheen ollen, hän on vähän taintunut juuri tällä hetkellä eikä pääse juttelemaan kanssasi, mutta älä huoli, hän on luultavimmin ihan kunnossa!"
"Veljeni lisäksi minulla on myös muutama muu juttu, joita taidat kaivata. Tehän sovitte jo aikaisemmin tapaamisen huomiselle? Hyvä, pidetään siitä kiinni. Otan kylläkin etuoikeuden vaihtaa paikan, tiedät varmaan mistä löydät meidät. Se paikka, missä tapasimme viimeksikin."
"Huomenna siis, sanotaanko kahdeltatoista. Älä myöhästy. Veljeni olisi pettynyt, jos et tulekaan."
"Panokset ovat niin kovat, että ihmettelen, kun et ole jo täällä. Toivottavasti viivytyksen syy on sen arvoinen. Huomiseen~!"
*lopettaa puhelun*
*pudottaa puhelimen lattialle*
"Olisipa hän vastannut. Vastaajalle uhkailu ei ollut yhtä kivaa."
"Kas niin, seuraavaksi sinulle pitäisi varmaan tehdä jotakin. Et sinä siihen voi jäädä."
*nostaa Ryoon ylös lattialta* "Hii-op!"
"Uh, onko sinun pakko olla niin painava?!"
"Olisit voinut varoittaa, niin olisin saattanut harkita jotakuta pienempää panttivangiksi."
"Ugh, kauheasti työtä yhden ainoan suunnitelman vuoksi. Ensi kerralla pitää miettiä asioita useammalta kannalta."
Muutamia metrejä myöhemmin...
*puuskuttaa* "Huh, tämä on haastavampi osuus kuin kuvittelin!"
"Miksi sinun on pakko olla niin vaikea kannettava? Etkö voisi vain käyttää omia jalkojasi?!"
*nauraa sarkastisesti* "Ai niin, unohdin, että sinut on tainnutettu eikä mikään toimi. Hahaha. Tietenkin."
*sitoo hiuksensa kiinni* "Okei, nyt tsemppi päälle. Ei tämä voi niin hankalaa olla."
"Sinä muuten siirryt siitä vaikka menisi huomiseen saakka!"
Juliet: *puhuu itsekseen* "Tsemppiä, Juliet! Sinä pystyt tähän!"
(Jatkuu...)
~ ~ ~
Ensi postaukseen! ♡
~ Emmi
