Moikka kaikki ihanaiset,
tervetuloa Enkelin tarinan viimeisen osan pariin! 💞💞
Oon otettu, että niin moni on jaksanu seurata tätä tarinaa jopa alusta asti ja osoittanu kiinnostustaan vielä nyt pitkän tauonkin jälkeen, ootte parhaita <33
Tää osa oli erittäin dramaattinen mun päässä, toivon et oon saanu sen saman tunnelman välitettyä teillekin asti 🙈
Edellisiin osiin pääset tästä! <3
~ ~ ~
Osa 31: Noutaja
*pysähtyy*
Vivietta: *kääntyy katsomaan Ryoota hymyillen hengästyneesti*
"Siinä oli päivän show, mitä pidit?"
Ryoo: *taputtaa käsiään*
"Se oli upeaa!"
*nauraa* "Taidot eivät todistetusti ole ruostuneet!"
Vivietta: *luistelee lähemmäksi*
"Noh noh, älähän nyt liikaa kehu!"
*hymyilee leveästi* "Minähän ihan punastun!"
* * *
"Kuule, sinähän tiedät nyt, miten tämä koko homma on mennyt minun osaltani. Se kaikki enkeli-säätö."
Ryoo: *katsoo hämmentyneesti Viviettaa*
"T-tiedän, miten niin?"
Vivietta: "Tiedäthän myös, etten tule olemaan täällä enää kauaa. Minun aikani ei ole loputon."
Ryoo: "Tiedän senkin."
Vivietta: "Lähtöni voi olla milloin vain. Haluan vain tietää, että sinä pärjäät."
Ryoo: "Selvisin ensimmäiselläkin kerralla. Lopulta."
Ryoo: "Ja nyt olet taas täällä. Mitä parempaa voisin enää toivoa, vaikka tämä olisikin vain hetkellistä?"
Vivietta: *kurottuu sitomaan kengännauhojaan*
"Kuule, olet todellisuudessa paljon vahvempi kuin olin ikinä ajatellut sinun olevan."
"Henkisesti, siis. Olet minusta huolimatta pystynyt pitämään kasassa sekä itsesi että Julietin."
*naurahtaa synkästi* "En usko, että olisin itse pärjännyt yhtä hyvin samassa tilanteessa."
*vilkaisee luistimiin päin*
"Voisitko säilyttää noita vielä jatkossakin? Jos lähden taas?"
"Vie vaikka Juliet luistelemaan. En loukkaannu, jos hän haluaa lainata niitä."
*pitää pienen, pohtivan tauon*
"...Minulla on itse asiassa vielä yksi asia, jonka haluan tehdä, ennen kuin olen virallisesti vapaa katumuksesta."
"Kaduin niin montaa asiaa kuollessani, etten halua joutua enää katumaan mitään."
*kurottuu lähemmäksi*
"Ei ehkä se kaikkein romanttisin paikka, mutta ehkä se ei haittaa."
*vetäytyy kauemmas*
Vivietta: *nykäisee takin paremmin päälleen*
"Kannattaisi varmaan lähteä, aurinko laskee kohta."
Ryoo: *sipaisee huultaan hämmentyneenä* Jestas, onko hän aina ollut yhtä äkkinäinen?
Vivietta: *puristaa takkia ympärillään*
Minulla on todella paha aavistus, enkä halua tietää, toteutuuko se.
Mitä nopeammin lähdemme, sitä epätodennäköisemmin se toteutuu.
*nousee ylös*
Ryoo: *katsoo kysyvästi*
"Meidän ei ole pakko lähteä vielä, aurinko laskee vasta ehkä puolen tunnin päästä."
Vivietta: *töksäyttää* "Minä haluan lähteä. Alkaa tulla kylmä."
Ryoo: *tuijottaa hetken epäuskoisesti*
"O-okei."
Mistä nyt on kyse?
*nousee ylös*
Ryoo: *kysyy varovaisesti* "Teinkö jotakin väärää?"
Vivietta: *katselee valppaasti ympärilleen*
Miten ihmeessä selitän hänelle?
"Et, älä huoli, tämä ei johdu sinusta."
*hymyilee* "Mikään paha ei koskaan johdu sinusta. Ei minun maailmassani."
??: *astelee paikalle*
"Oi, se oli ehkä romanttisinta, mitä olen pitkään aikaan kuullut!"
*hymyilee* "Ikävää keskeyttää herkkä hetki, mutta asiani ei voi odottaa enää."
Vivietta: *jähmettyy paikoilleen*
Voi ei.
Näyttää siltä, että paha aavistukseni saapui paikalle ennen kuin ehdin välttää sen.
Miten ihmeessä saan Ryoon täältä pois, jos tuo ei ole yhteistyökykyinen?
*käännähtää ympäri*
"Kaksi kysymystä."
*katsoo suoraan silmiin*
"Kuka sinä olet?"
"Mitä sinä haluat?"
??: "Totta, en ehtinyt vielä esittelemään itseäni!"
*siivet ilmestyvät*
"Luulisin, että nämä kertovat jotakin."
"Olen Sera, taivaallinen lähettiläs. Tulin hakemaan sinut takaisin sinne, minne kuulut."
Ryoo: *tuijottaa pelonsekaisesti* "Ta-taivaallinen lähettiläs? Enkeli?"
Nytkö hän lähtee? Ei hän voi. Ei näin pian. Mitä minä voin tehdä? Voinko oikeastaan edes tehdä mitään?
Sera: *ojentaa kättään* "Pahoittelut, aikasi on tullut. Lähdetkö vapaaehtoisesti vai joudunko turvautumaan voimankäyttöön?"
Vivietta: Hän ei näytä välittävän Ryoosta. Ainakaan vielä. Hyvä juttu.
En usko, että minulla on tässä tilanteessa vaihtoehtoja.
*kääntyy vilkaisemaan taaksepäin*
"Ryoo, olen pahoillani."
"Sano heipat muille puolestani. Ja pidä huolta itsestäsi."
*lähtee kävelemään eteenpäin*
Minun on tehtävä tämä.
Ryoon ja kaikkien vuoksi.
Minun täytyy hyvittää tekoni. Varsinkin Julietia kohtaan.
Hyvästi.
Ryoo: *nytkähtää eteenpäin* "Vivietta, odota!"
Sera: "Ai, pahoittelut, myöhästyit pikkuisen."
*katselee valopalloa kädellään*
"Hänellä on kaunis sielu. Kauniimpi kuin aikaisemmin."
"Hän teki oikean valinnan. Tämä pienentää hänen tuomiotaan."
Ryoo: "...Tuomiotaan?"
Sera: "Ai, hän ei ole kertonut? Hänellä ei ollut lupaa tulla maahan, mutta hän karkasi silti takaisin tänne. Sellaisesta rikkomuksesta on seuraamuksia. Hän on turvallisuusuhka."
*hymyilee ja iskee silmää*
"Mutta juoruilut sikseen, velvollisuudet kutsuvat. Minun on nyt valitettavasti mentävä."
*kääntyy ja lähtee kävelemään poispäin*
"Rakkautenne kosketti minua."
"Teknisesti ottaen minun pitäisi pyyhkiä muistosi hänestä, mutta..."
*pysähtyy*
"...Minusta tuntuu siltä, että teen poikkeuksen. Sinun vuoksesi."
"Näkemiin. Elä vielä, kun voit."
Enkelin tarina - Loppu
~ ~ ~
Ja siinä se oli! 🎉🎉🎉
Tää kuvatarina on alkanut vuoden 2019 huhtikuussa, enkä ees kuvitellut ekaa osaa postatessani et tästä olis muodostunu näin pitkää tarinaa :'d Muodostui kuitenkin ja tässä sitä ollaan 30 osaa myöhemmin xdd
Kiitos superpaljon tarinan lukemisesta, olis mahtavaa jos jättäisit palautetta kommentteihin joko koko tarinasta, tästä osasta tai mahdollisesti sun aiemmista lempparikohdista! ^^
Pidän nyt vähän taukoa tarinan teosta, oon kuitenkin suunnitellu jatkavani kuvatarinoiden tekoa ja toivottavasti pääsen loppukeväästä/kesän alussa aloittamaan uuden tarinan parissa! Odotan innolla et pääsen tutustuttamaan teidät paremmin mm. Seran hahmoon!! <33
Ensi postaukseen! 💗
~ Emmi
