Pullipin Uudet Vaatteet: tammikuuta 2021

Moi kaikille ja tervetuloa mun tän vuoden ekan postauksen pariin! ♡

Vuosi on tuntunu alkaneen kauheella vauhdilla, enkä oo ehtiny tännekään laitella vielä mitään xd

Nyt kuitenkin päätin ottaa itteeni vihdoinkin niskasta kiinni ja kirjottaa tänne, mitä mun piti tehä jo kauan sitten :'D Tässä mä nyt siis taas oon

Multitaskaaminen on täl hetkel kova sana, tuntuu, että oon koko ajan tekemässä kolmea eri asiaa samaan aikaan enkä sit pysty keskittyy kunnolla yhteenkään, mikä on vähän hankalaa ja lisää jo ennestäänki mun tänhetkistä stressin määrää 😗 pitäs yrittää vähän rauhottua ja panostaa yhteen asiaan kerralla nii niistä saattais jopa tullakki jotain xd

Juliet on taas ollu kuvauksellinen ja etäopiskelun takia oon ehtiny käymään aina taukojen aikana räpsäsemässä muutamia kuvia ulkona kun on sattunu hyvä keli ☀️ yks hyvä puoli ees siinäki siis

Kuvasin teille kans uuden osan kuvatarinaa ja sain sen jopa valmiiks tähän postaukseen, se siis luvassa seuraavana ^^ Yritän saada tän tosiaan nyt kevään aikana vihdoin päätökseen, mut saa nähä miten käy xd

22. osassa mennään jo??

Edellisiin osiin pääset tästä!

~ ~ ~

Osa 22: Kuusi vastaamatonta puhelua

Vivietta: *katselee ikkunasta ulos*

Sataa näköjään lunta.

Lumesta tulee turvallinen olo, mutta jostakin syystä minua alkaa myös vähän pelottaa. Miksi ihmeessä minusta tuntuu, kuin jokin loppu lähestyisi?

* * *

Mei: *vetää takkia päälleen* "Eli siis... makaronit, maito, murot... Mitä muuta?"

Kanami: *hymähtää* "Ei sinun tarvitse muistaa niitä ulkoa, jos vain muistit kirjoittaa sen listan. Olethan nyt ihan varma, että sinulla on kaikki?"

Mei: "Joo joo, äiti, kyllä minä nyt yhdestä kauppareissusta yksin selviän."

Kanami: "En ehkä olisi siitä ihan niin varma..."

Mei: *avaa ulko-oven* "Luota minuun! Yritän tulla takaisin ennen kolmea."

Kanami: *heilauttaa kättään* "Okei okei, soita sitten jos ongelmia. Tai jos et muistakaan, mitä muroja Lili haluaa."

Mei: "Jep!"

* * *

Kanami: "Miten kokeisiin lukeminen sujuu? Oletko sattunut näkemään puhelintani? Mei unohti taas kerran kauppalistan keittiöön, kuten arvasinkin."

Lili: "Puhelin? En ole tainnut nähdä."

Lili: *puhahtaa ärsyyntyneesti* "En millään jaksaisi keskittyä tähän enää! Olen lukenut jo niin kauan, että teksti alkaa vilistä silmissä."

Kanami: "Ehkä sinun olisi parempi pitää tauko siinä tapauksessa."

*kääntyy vilkaisemaan pöytää* "Hm?"

"Kenenköhän tämä on? Onko se sinun?"

Lili: "En usko. Se on varmaankin sinun tai Vivietan."

Kanami: "Se ei taida olla minun, mutta parempi varmaan tarkistaa."

*klikkaa puhelimen auki*

"Oho."

Lili: "Mitä? Onko se sinun?"

Kanami: "Ei. Se on Vivietan. Ryoo on yrittänyt soittaa hänelle eilen kuudesti, eikä hän ole vastannut. Parempi ehkä käydä huomauttamassa hänelle siitä."

* * *

Kanami: "Öh, Vivietta?"

Vivietta: "Hm?" *kääntyy vilkaisemaan Kanamia*

Kanami: "Ryoo on yrittänyt soittaa sinulle eilen. Kuudesti."

Vivietta: "Ai, en varmaan kuullut. Keskityin vahtimaan, ettei Mei laittanut vahingossa mitään outoa ruoan sekaan."

"Minä vielä käskin soittamaan jos hänelle tulee ongelmia, ja sitten en edes vastaa. Huh."

Kanami: "Ehkä hän unohti eilen jotakin tänne ja olisi kysynyt siitä. Ehkä se ei ollut mitään vakavaa."

Vivietta: "Mm, ehkä. Mutta tämä ei kyllä ole hänen tapaistaan... oho, hän on näköjään jättänyt ääniviestin."

*painaa viestin päälle*

"Moikka Vivs, Juliet täällä! Tiedäthän minut? Hyvä, veljeni on varmaan kertonut. Ihanaa."

*naurahdus* "Hänestä puheen ollen, hän on vähän taintunut juuri tällä hetkellä eikä pääse juttelemaan kanssasi, mutta älä huoli, hän on luultavimmin ihan kunnossa!"

Vivietta: "...Mitä hemmettiä."

"Minun olisi pitänyt vasta hänelle."

"Veljeni lisäksi minulla on myös muutama muu juttu, joita taidat kaivata. Tehän sovitte jo aikaisemmin tapaamisen huomiselle? Hyvä, pidetään siitä kiinni."

Kanami: "Juliet siis oli se, joka varasti sen noitakirjan."

"Otan kylläkin etuoikeuden vaihtaa paikan, tiedät varmaan mistä löydät meidät. Se paikka, missä tapasimme viimeksikin."

"Huomenna siis, sanotaanko kahdeltatoista."

Vivietta: "Niin oli."

"Älä myöhästy. Veljeni olisi pettynyt, jos et tulekaan."

"Panokset ovat niin kovat, että ihmettelen, kun et ole jo täällä. Toivottavasti viivytyksen syy on sen arvoinen. Huomiseen~!"

Vivietta: "...Hemmetti."

"Minun täytyy mennä sinne. Nyt."

Kanami: "Eikö sinun kannattaisi suunnitella vähän ensin?"

Vivietta: "Ryoon ei olisi pitänyt joutua tähän mukaan ollenkaan. Minun täytyy mennä hoitamaan tämä asia taas kuntoon. Ja voin vannoa, ettei Juliet odota."

Kanami: "Mut... odota nyt!"

Voihan samperi. Minulla on paha aavistus tästä.

Mei osaisi varmaan auttaa tämän kanssa paremmin, mutta hän ei nyt ole täällä.

Äh, ei auta. Pakko mennä perään.

* * *

Kanami: "Vivietta."

"Hei, odota nyt hetki!"

Vivietta: "Miksi ihmeessä?"

"Juliet ei odota. Sanoin sen jo. Haluan saada tämän nyt selvitettyä."

Kanami: "Onko sinulla mitään suunnitelmaa? Entä jos tarvitsetkin apua? Eikö olisi parempi odottaa, että Mei tulee ja miettiä hetki?"

Vivietta: *pysähtyy*

*kääntyy ympäri*

"Haluan tehdä muutaman asian kerralla selväksi."

Kanami: *hämmentyy hieman* "O-okei."

Vivietta: "Haluan ensinnäkin muistuttaa sinulle, että olen enkeli. Tämä on minun työni."

"Toisin kuin sinulla, minulla ei kuuluisi olla mitään muuta sisältöä elämässäni kuin toisista huolehtiminen."

"Olen tuottanut niin monia pettymyksiä ja ollut surkea enkeli tähän asti. Siksi haluan edes kerran tehdä työni kunnolla ja ajoissa loppuun saakka."

"Toisenakin haluaisin huomauttaa, etten tarvitse apua sinulta. Enkä keneltäkään muultakaan."

Kanami: "Mutta-"

Vivietta: *ärähtää* "Älä keskeytä. En tarvitse sinua. En tarvitse teitä. Minä en tarvitse yhtään ketään. Mutta tämä ihminen minun täytyy pelastaa, ihan sama mitä se minulta vaatii."

"Joten jätä minut rauhaan, jooko? Jatka elämääsi vielä kun sinulla on sellainen. Tämä ei ole sinun ongelmasi."

Kanami: Mikä ihme häneen on oikein mennyt? Miksi hän puhuu noin?

Sanoinko vahingossa jotain loukkaavaa?

Vivietta: Hemmetti, miksei hän voinut vain antaa asian olla?

Hänenkin taitaa joskus olla vaikea muistaa, etten ole oikeasti täällä enää. Minulla ei pitäisi olla väliä.

Pitää ottaa itseä niskasta kiinni, koska tällä menolla unohdan koko täällä olemiseni syyn kohta itsekin.

*hypähtää lentoon*

Kanami: *vetää syvään henkeä*

Miksi ihmeessä hänen täytyy olla tuollainen?

Miksei hän voi ottaa apua vastaan?

En haluaisi tuomita, mutta hänen pitäisi ehkä opetella kuuntelemaan muita vähän enemmän.

Lili: *astuu terassille* "Kanami?"

"Kaikki hyvin? Näytät vähän ärsyyntyneeltä."

Kanami: *hätkähtää hieman Lilin äänestä* "Ai, joo. Vivietta meni juuri."

Lili: "Meni minne?"

*läpsäyttää itseään poskille* Okei, nyt keskityt olennaiseen. Tsemppaa vähän.

Lili: *katsoo Kanami hämmentyneesti* "M-mitä varten se oli?"

Kanami: *naurahtaa hieman keventääkseen tunnelmaa* "Lopetin menneistä murehtimisen. Vivietalla on tapaaminen sen kirjavarkaan kanssa. Meidän on parempi lähteä hänen peräänsä vahtimaan, että hän varmasti pärjää. Minulla on aavistus, ettei tämä juttu ehkä ole ihan yhtä yksinkertainen kuin mitä hän olettaa."

* * *

Vivietta: *laskeutuu maahan*

Okei, ainakin olen ajoissa ja oikeassa paikassa.

Vivietta: *arvioi tilannetta hetken kauempaa*

Julietilla on näköjään tuo kirja mukana, hän taitaa olla aika itsevarma tänään. En usko, että hän olisi riskeerannut sitä, jos hänellä ei olisi vedenpitävää suunnitelmaa.

*pureksii hermostuneesti huultaan*

Toivon tietysti, että he eivät ole ottaneet kaikkea huomioon, mutta en usko, että se hänen kanssaan yhteistyötä tekevä henki yleensä tekee suunnitteluvirheitä.

Heillä on siis tuo kirja. En kylläkään tiedä, onko siitä heille mitään hyötyä, koska Julietin ei pitäisi pystyä mihinkään taikuuteen. Viime kerran jälkeen en kyllä uskalla luottaa siihenkään.