Kuvatarina jatkuu!

Moikka kaikki <33

Mulla on ollu vapaaviikko ja oon kätevästi käyttäny sen sairastamiseen, kerranki on ollu myös kunnolla aikaa ja mahollisuus ihan vaan sairastaa ku edellisen viikon kirjotusten jälkeen ei oo tarvinnu enää lukea ja koeviikollaki oli vaan kahen kurssin päättöpäivinä ohjelmaa 🙌

Syvemmälle syksyyn edetään, tuntuu et aika on kulunu paljon nopeemmin ku edellisinä vuosina ja toivon et sama tahti jatkuu loka-marraskuunki läpi koska ne on mun henkilökohtaset inhokkikuukaudet ;> Tuntuu et on vaan kylmää, märkää ja pimeetä aamusta iltaan

Onneks vielä ees hetken saa nauttia näistä siedettävistä syksykeleistä + ihan just alkaa halloween-kausi mikä on melkein aina mun nukkeilun kulta-aikaa 👻 Saa nähä mitä jännää keksin tänä vuonna

Tässä postauksessa ois tarkotus taas jatkaa ton uuden kuvatarinan parissa! En oo vielä kerenny miettimään sille nimeä tai järkkäämään kohtaa kuvatarinat-sivulta mut tästä pääset lukee tarinan ekan osan jos et oo vielä aikasemmin ehtiny <3

~ ~ ~

Osa 2: Kaipuu

Ryoo: Paluu arkeen... Tämä tuntuu niin turhalta kaiken jälkeen.

*asettaa laatikon toisen viereen*

Voinko minä edes tehdä mitään tämän hyödyllisempää? Vivietta on poissa ja kaikki muut jatkavat elämäänsä normaalisti, töissä käyminen ja arjen jatkaminen ovat parasta mihin pystyn.

*nostaa toisen laatikon*

?: "Mihin sinä olet sitä viemässä?"

Ryoo: *kääntyy säpsähtäen ympäri* "Vi- Vivietta?"

Tyttö: *kurtistaa kulmiaan* "Öö, ei?"

Ryoo: *hymyilee nopeasti* "Ai, haha, anteeksi, kuulostit aivan eräältä toiselta."

Tyttö: *kävelee Ryoon ohi* "Tulin auttamaan sinua noiden isojen laatikoiden siirtämisessä. Eiköhän hoideta homma pois alta."

Ryoo: "Ai, joo."

*laskee laatikon takaisin*

Ryoo: "Okei, nostetaan yhtä aikaa."

Tyttö: *nyökkää*

Ryoo: "Eiköhän jätetä tähän." *laskee laatikon*

Vivietta: *virnistää* "Sehän sujui helposti!"

Tyttö: *välttelee Ryoon katsetta hermostuneesti* Miksi hän tuijottaa? Teinkö jotain väärin? Ei, apua, jäikö naamaani jotain murusia lounaalta?!

En ehkä edes halua tietää... *kääntyy lähteäkseen ja heilauttaa kättään*

"Lä- lähdenkin tästä takaisin myymälän puolelle, siellä on yleensä ruuhkaa tähän aikaan. Pärjäile!"

Ryoo: *räpäyttää silmiään hämmentyneesti* "J- Joo, kiitos avusta."

Tänään ei taida olla minun päiväni.

Tyttö: *kipittää nopeasti nurkan taakse*

Toinen työntekijä: "Minähän varoitin, että hän on tosi outo!"

Tyttö: "Jestas, hänen pitäisi ottaa lomaa! Se tuijotus karmii vieläkin... Onkohan hänellä kaikki ihan kunnossa?"

Toinen työntekijä: *madaltaa ääntään* "Arvaa mitä, olen kuullut hänestä vähän huhuja..."

"Hänellä oli aikaisemmin tyttöystävä, joka työskenteli myös täällä."

"Olen varma, että niille tuli ero. Sitä tyttöystävää ei ole näkynyt sitten viime kevään."

*irvistää* "Voi ei, näytänkö minä hänen eksältään?! Apua, ei ihme, että hän katsoi sillä tavalla..."

Etoile: *rykäisee kurkkuaan* "Te siellä, älkäähän käyttäkö liikaa aikaa juoruiluun! Teitä kaivataan jo myymälässä."

Tyttö: *naurahtaa nopeasti* "Joo, anteeksi! Olinkin juuri lähtemässä sinne."

Etoile: *vilkaisee Ryoota tyttöjen lähtiessä*

No siinä on meillä pirteä työntekijä.

Ryoo: *tuijottaa eteensä*

Vivietta on poissa, kukaan ei voi taikoa häntä takaisin. Miksen voi vain päästä siitä yli?

Etoile: *heilauttaa kättään* "Heeei, Ryoo. Miten menee? Kaikki kunnossa?"

Ryoo: *suoristaa ryhtinsä* "Ai, ei tässä mitään, pientä iltapäiväväsymystä vain. Oliko näitä laatikoita vielä jossakin lisää?"

Etoile: "Olinkin juuri tulossa sanomaan sinulle siitä, seuraava iso kuorma tulee vasta maanantaina iltapäivällä." *hymyilee myötätuntoisesti* "Tänään ei oikeastaan ole enää paljoa tehtävää, voit hyvin lähteä jo vähän aikaisemmin jos haluat."

Ryoo: *hymyilee takaisin* "Joo, kiitos. Taidan tehdä niin."

***

Ryoo: *sulkee oven perässään*

Paistaapa aurinko tänään kirkkaasti.

*kävelee parkkipaikan läpi*

Vivietta: "No, minäpä jatkankin tästä matkaani. Myöhästyn kohta töistä."

Ryoo: *virnistää* "Hauska sattuma, niin minäkin!"

*pysähtyy*

Ryoo: "Jos haluat, voin heittää sinut kotiin. Tulet kuitenkin samasta suunnasta, eikö?"

Vivietta: *hymyilee* "Kiitos, se olisi mahtavaa!"

*kääntyy katsomaan kivimuuria*

Vivietta: *hymyilee tyytyväisenä*

Ryoo: "Jostakin syystä minulle tulee sinusta mieleen eräs toinen tyyppi. Meinasin sekoittaa sinut silloin ensitapaamisella häneen, näytät vähän häneltä."

Vivietta: *hymyilee huvittuneesti* "Ahaa?"

Ryoo: *hymähtää sarkastisesti muistoille ja jatkaa eteenpäin*

Minun kannattaisi varmaan etsiä uusi työpaikka.

***

*vilkaisee bussipysäkkiä*

Ryoo: Ai, tuo taas... *naurahtaa huvittuneesti* Mitä ihmettä hän oikein tekee?

*huokaisee väsyneesti*

Ei tämä edes ole se sama pysäkki... Miten onnistun liittämään kaiken häneen?

Äh, tämä on paljon vaikeampaa kuin viime kerralla. Luulin, että työt veisivät ajatuksia muualle, mutta pitää näköjään keksiä jotain muuta...

Yhtä asiaa en vieläkään ymmärrä.

*kaivaa taskuaan*

*katsoo korua kämmenellään*

Miksi ihmeessä hän jätti tämän minulle?

Muistoesineeksi? Vai onko minun tarkoitus tehdä tällä jotakin?

Olen varma, että hän jätti tämän minulle tarkoituksella, mutten pysty arvaamaan syytä.

*huokaisee*

Välillä mietin, oliko koko suudelman tarkoitus vain hämätä minua ja sujauttaa tämä kaulaani.

En haluaisi ajatella niin, mutta loppujen lopuksi en edes tiedä, mikä meidän suhteemme oli. En ehtinyt ikinä kysyä.

*viittaa bussia pysähtymään ja sujauttaa korun takaisin taskuunsa*

***

Ryoo: *tutkailee taivasta kävellessään* Pitäisi varmaan laittaa jotain ruokaa...

Mitähän Juliet haluaisi?

Hän on ollut vähän poissaoleva viimeaikoina... Pitäisi soittaa Meille ja Kanamille, ehkä he keksivät, miten häntä voisi piristää.

*pysähtyy tarkastelemaan mopoaan*

Pitäisi varmaan siirtää tuo varastoon, ettei se ala ruostumaan.

Piti korjata se jo aikoja sitten, mutta en ole vain saanut aikaiseksi.

Mopoilusta jotenkin meni maku, kun häntä ei ole enää seurana.

*huokaisee*

Minun tosiaan kannattaisi soittaa Meille ja Kanamille. Tarvitsen muuta ajateltavaa.

(Jatkuu...)

~ ~ ~

Loppuun viel muutamia syksykuvia Julietista <333

Jättäkää ihmees taas kerran kommenttii mitä piditte tänkertasesta osasta! Tästä tuli taas vähän hidastemponen ja toisaalta rakenteeltaan vähä erilainen osa, mun tyyli kuvatarinoitten suhteen on ottaa mahollisimman kiinnostavia kuvia ja puoli-improvisoida tekstiä niitten tueks joten tuloksena on yleensä vähän hitaammanpuoleinen tarinankerronta :'D ehkä vielä joskus opettelen suunittelemaan kunnolla ennen ku teen

(Vitsi mua naurattaa muuten näin jälkikäteen ku oon selannu tän osan läpi noin miljoona kertaa ennen julkasua ja tajusin et käytän Meitä aina kaikkien random sivuhahmojen pohjana ;D Vaihan vaan peruukin ja tadaa, uusi hahmo ✨)

Ensi postaukseen! 💖

~ Emmi