Uusi kuvatarina alkaa!!

Heipähei kaikki!

On vihdoin tullu aika alottaa uuden kuvatarinan parissa! Mua harmittaa, etten ehtiny alottaa jo kesällä (talvella tulee taas olee kauheen kylmä kuvata mitään) mutta tässä tää nyt kuitenkin vihdoin on <33

Päädyin alottaa tän vähän prologimaisesti Seran näkökulmasta, koska halusin pitkän tauon jälkeen päästä hyödyntämään kaiken inspiksen mitä oon keränny Seran hahmoa varten ^^ En oo vielä hirveemmin ehtiny häntä esitellä mut tästä pääsee hyvin alkuun

Nyt itse tarinan pariin! Voit käydä lukemassa edellisiä osia täältä 💫

~ ~ ~

Osa 1: Kellari
(Sisältövaroitus: kuolema)

?: "Joko se paikka alkaa lähestyä? Olemme kävelleet jo aika kauan."

Sera: *vilkaisee puhelinta*

"Tämän mukaan olemme ihan kohta siellä, jaksa vielä vähän!"

?: *hymähtää* "Okei, okei. Sen paikan sietää sitten olla tämän patikoinnin arvoinen."

Sera: *hymyilee* "Olen varma siitä. Toivottavasti siellä kummittelee!"

***

Sera: "Okei, tästä pitäisi päästä sisään."

"Tämä ovi näyttää vähän laholta. Mitä luulet, saatkohan sen auki?"

?: *tarkastelee ovea arvioiden ja tuhahtaa*

"Taatusti saan. Se saattaa kyllä hajota."

Sera: "Ei haittaa, pääasia, että päästään sisään! Ei täällä kuitenkaan käy ketään."

?: *tarttuu oveen*

"Jos niin sanot. Ainakin varoitin."

Sera: *naurahtaa ja näppäilee puhelimella* "Joo joo, älä ota niin vakavasti!"

?: *vääntää ovea auki*

"Äläkä sitten ota sillä mitään kuvia. En halua joutua tästä syytteeseen."

*ovi paukahtaa natisten auki*

Sera: "Sehän aukesi nopeasti!"

?: *vilkuilee sisään*

"Näyttää aika pimeältä. Saitko jo näppäiltyä tarpeeksi? Tuo menee niin syvälle maan alle, ettei siellä taatusti ole kenttää."

Sera: *napsauttaa puhelimen kiinni ja hymyilee*

"Joo, mennään!"

?: "Okei, okei. Mene sinä ensin."

***

Sera: "Hetkinen vain, tarvitsemme vähän valoa..."

*sytyttää valon puhelimestaan*

"No niin!"

*osoittaa valolla eteenpäin*

"Oho, aika jyrkkä lasku! Pitää olla varovainen."

Sera: *osoittaa valolla käytävän sivulle* "Mennään tuolta reunasta, siellä voi ottaa seinästä tukea."

Sera: *kävelee eteenpäin ja siirtelee lampun valokeilaa*

"Täällä on aika kylmä. Ja haisee ihan kellarilta. Tykkäävätköhän kummitukset kellarihajusta?"

?: *huokaisee* "En osaa sanoa. Joko kohta käännytään takaisin? Tämä ei ole kauhean ihmeellinen paikka."

Sera: "Ei vielä, haluan käydä pohjalla asti! Siellä voi olla vaikka joku hylätty laboratorio, mistä sen tietää. En halua missata mitään."

Sera: "Etkö sinä muka halua nähdä kummitusta? Täällä on niin ihanteelliset olosuhteet, että niitä on takuuvarmasti."

?: "Käännytään nyt vain takaisin, ei täällä mitään kummituksia ole. Minulla on tänään muutakin tekemistä."

Sera: *naurahtaa epäuskoisesti* "Eikä, älä ole noin tylsä! Ei sinulla oikeasti mitään menoa ole, jänistätkö sinä? Minä en lähde minnekään."

?: *pitää pienen tauon*

"Kuule, olen vähän miettinyt."

Sera: *käännähtää kysyvästi taaksepäin*

?: *kohottaa kätensä Seraa kohti*

"Me emme toimi. Arvaa, miksi?"

Sera: *katsoo hämmentyneesti* "Hä..?"

?: *laskee kädet Seran olkapäille*

"Olet ihan älyttömän rasittava."

*tönäisee voimakkaasti*

Sera: *horjahtaa reunalta*

?: *hymähtää* "Toivottavasti pohjalta löytyy kummituksia."

Sera: *katsoo hätääntyneesti kaatuessaan* "Mi- mitä sinä teet?! Apua!"

Miten tämä on mahdollista?

Minä varmistin! Hänen piti olla minun ainoa oikeani!

Miksi kortit valehtelivat?

Näin ei voi tapahtua! Meillä piti olla hauskaa! Ihana yhteinen elämä!

Ei tämä voi loppua näin!

Apua...

...Kuolenko minä?

*rysähdys*

***

Nykyhetki

Sera: *astelee eteenpäin*

"Tiedäthän, enkelien ei kuuluisi muistaa menneisyyttään. Se haittaa työntekoa, kuten varmasti olet huomannut."

*katselee Vivietan sielua moittivasti*

"Meillä on sääntöjä ja velvollisuuksia. Niiden laiminlyömisestä seuraa rangaistus, sinun pitäisi kyllä tietää se."

*vilkaisee eteenpäin*

"Olen varma, että ne tyhjentävät muistosi ajastasi maan päällä. Se on kaikkien kannalta paras vaihtoehto, voit palata tehtäviesi pariin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan."

*hymyilee*

"Äläkä huoli, olen varma, ettei hänkään enää pian muista sinua. Ihmisen elämä on niin kovin nopeatahtista, hän löytää varmasti jonkun paikkaamaan jättämäsi aukon."

"Toivottavasti otat tästä kokemuksesta opiksesi. En usko, että seuraavaa rikkomustasi katsotaan yhtä suopeasti."

(Jatkuu...)

~ ~ ~

Ensi osassa jatketaan lisää siitä, mihin viime tarinassa jäätiin! Jättäkää ihmeessä kommenttia, mitä tykkäsitte tästä osasta ^-^

Palaillaan pian seuraavan osan parissa! <3

Ensi postaukseen! 👀

~ Emmi