Enkelin tarina, osa 31 (viimeinen osa)

Moikka kaikki ihanaiset,

tervetuloa Enkelin tarinan viimeisen osan pariin! 💞💞

Oon otettu, että niin moni on jaksanu seurata tätä tarinaa jopa alusta asti ja osoittanu kiinnostustaan vielä nyt pitkän tauonkin jälkeen, ootte parhaita <33

Tää osa oli erittäin dramaattinen mun päässä, toivon et oon saanu sen saman tunnelman välitettyä teillekin asti 🙈

Edellisiin osiin pääset tästä! <3

~ ~ ~

Osa 31: Noutaja

*pysähtyy*

Vivietta: *kääntyy katsomaan Ryoota hymyillen hengästyneesti*

"Siinä oli päivän show, mitä pidit?"

Ryoo: *taputtaa käsiään*

"Se oli upeaa!"

*nauraa* "Taidot eivät todistetusti ole ruostuneet!"

Vivietta: *luistelee lähemmäksi*

"Noh noh, älähän nyt liikaa kehu!"

*hymyilee leveästi* "Minähän ihan punastun!"

* * *

"Kuule, sinähän tiedät nyt, miten tämä koko homma on mennyt minun osaltani. Se kaikki enkeli-säätö."

Ryoo: *katsoo hämmentyneesti Viviettaa*

"T-tiedän, miten niin?"

Vivietta: "Tiedäthän myös, etten tule olemaan täällä enää kauaa. Minun aikani ei ole loputon."

Ryoo: "Tiedän senkin."

Vivietta: "Lähtöni voi olla milloin vain. Haluan vain tietää, että sinä pärjäät."

Ryoo: "Selvisin ensimmäiselläkin kerralla. Lopulta."

Ryoo: "Ja nyt olet taas täällä. Mitä parempaa voisin enää toivoa, vaikka tämä olisikin vain hetkellistä?"

Vivietta: *kurottuu sitomaan kengännauhojaan*

"Kuule, olet todellisuudessa paljon vahvempi kuin olin ikinä ajatellut sinun olevan."

"Henkisesti, siis. Olet minusta huolimatta pystynyt pitämään kasassa sekä itsesi että Julietin."

*naurahtaa synkästi* "En usko, että olisin itse pärjännyt yhtä hyvin samassa tilanteessa."

*vilkaisee luistimiin päin*

"Voisitko säilyttää noita vielä jatkossakin? Jos lähden taas?"

"Vie vaikka Juliet luistelemaan. En loukkaannu, jos hän haluaa lainata niitä."

*pitää pienen, pohtivan tauon*

"...Minulla on itse asiassa vielä yksi asia, jonka haluan tehdä, ennen kuin olen virallisesti vapaa katumuksesta."

"Kaduin niin montaa asiaa kuollessani, etten halua joutua enää katumaan mitään."

*kurottuu lähemmäksi*

"Ei ehkä se kaikkein romanttisin paikka, mutta ehkä se ei haittaa."

*vetäytyy kauemmas*

Vivietta: *nykäisee takin paremmin päälleen*

"Kannattaisi varmaan lähteä, aurinko laskee kohta."

Ryoo: *sipaisee huultaan hämmentyneenä*  Jestas, onko hän aina ollut yhtä äkkinäinen?

Vivietta: *puristaa takkia ympärillään*

Minulla on todella paha aavistus, enkä halua tietää, toteutuuko se.

Mitä nopeammin lähdemme, sitä epätodennäköisemmin se toteutuu.

*nousee ylös*

Ryoo: *katsoo kysyvästi*

"Meidän ei ole pakko lähteä vielä, aurinko laskee vasta ehkä puolen tunnin päästä."

Vivietta: *töksäyttää* "Minä haluan lähteä. Alkaa tulla kylmä."

Ryoo: *tuijottaa hetken epäuskoisesti*

"O-okei."

Mistä nyt on kyse?

*nousee ylös*

Ryoo: *kysyy varovaisesti* "Teinkö jotakin väärää?"

Vivietta: *katselee valppaasti ympärilleen*

Miten ihmeessä selitän hänelle?

"Et, älä huoli, tämä ei johdu sinusta."

*hymyilee* "Mikään paha ei koskaan johdu sinusta. Ei minun maailmassani."

??: *astelee paikalle*

"Oi, se oli ehkä romanttisinta, mitä olen pitkään aikaan kuullut!"

*hymyilee* "Ikävää keskeyttää herkkä hetki, mutta asiani ei voi odottaa enää."

Vivietta: *jähmettyy paikoilleen*

Voi ei.

Näyttää siltä, että paha aavistukseni saapui paikalle ennen kuin ehdin välttää sen.

Miten ihmeessä saan Ryoon täältä pois, jos tuo ei ole yhteistyökykyinen?

*käännähtää ympäri*

"Kaksi kysymystä."

*katsoo suoraan silmiin*

"Kuka sinä olet?"

"Mitä sinä haluat?"

??: "Totta, en ehtinyt vielä esittelemään itseäni!"

*siivet ilmestyvät*

"Luulisin, että nämä kertovat jotakin."

"Olen Sera, taivaallinen lähettiläs. Tulin hakemaan sinut takaisin sinne, minne kuulut."

Ryoo: *tuijottaa pelonsekaisesti* "Ta-taivaallinen lähettiläs? Enkeli?"

Nytkö hän lähtee? Ei hän voi. Ei näin pian. Mitä minä voin tehdä? Voinko oikeastaan edes tehdä mitään?

Sera: *ojentaa kättään* "Pahoittelut, aikasi on tullut. Lähdetkö vapaaehtoisesti vai joudunko turvautumaan voimankäyttöön?"

Vivietta: Hän ei näytä välittävän Ryoosta. Ainakaan vielä. Hyvä juttu.

En usko, että minulla on tässä tilanteessa vaihtoehtoja.

*kääntyy vilkaisemaan taaksepäin*

"Ryoo, olen pahoillani."

"Sano heipat muille puolestani. Ja pidä huolta itsestäsi."

*lähtee kävelemään eteenpäin*

Minun on tehtävä tämä.

Ryoon ja kaikkien vuoksi.

Minun täytyy hyvittää tekoni. Varsinkin Julietia kohtaan.

Hyvästi.

Ryoo: *nytkähtää eteenpäin* "Vivietta, odota!"

Sera: "Ai, pahoittelut, myöhästyit pikkuisen."

*katselee valopalloa kädellään*

"Hänellä on kaunis sielu. Kauniimpi kuin aikaisemmin."

"Hän teki oikean valinnan. Tämä pienentää hänen tuomiotaan."

Ryoo: "...Tuomiotaan?"

Sera: "Ai, hän ei ole kertonut? Hänellä ei ollut lupaa tulla maahan, mutta hän karkasi silti takaisin tänne. Sellaisesta rikkomuksesta on seuraamuksia. Hän on turvallisuusuhka."

*hymyilee ja iskee silmää*

"Mutta juoruilut sikseen, velvollisuudet kutsuvat. Minun on nyt valitettavasti mentävä."

*kääntyy ja lähtee kävelemään poispäin*

"Rakkautenne kosketti minua."

"Teknisesti ottaen minun pitäisi pyyhkiä muistosi hänestä, mutta..."

*pysähtyy*

"...Minusta tuntuu siltä, että teen poikkeuksen. Sinun vuoksesi."

"Näkemiin. Elä vielä, kun voit."

Enkelin tarina - Loppu

~ ~ ~

 Ja siinä se oli! 🎉🎉🎉

Tää kuvatarina on alkanut vuoden 2019 huhtikuussa, enkä ees kuvitellut ekaa osaa postatessani et tästä olis muodostunu näin pitkää tarinaa :'d Muodostui kuitenkin ja tässä sitä ollaan 30 osaa myöhemmin xdd

Kiitos superpaljon tarinan lukemisesta, olis mahtavaa jos jättäisit palautetta kommentteihin joko koko tarinasta, tästä osasta tai mahdollisesti sun aiemmista lempparikohdista! ^^

Pidän nyt vähän taukoa tarinan teosta, oon kuitenkin suunnitellu jatkavani kuvatarinoiden tekoa ja toivottavasti pääsen loppukeväästä/kesän alussa aloittamaan uuden tarinan parissa! Odotan innolla et pääsen tutustuttamaan teidät paremmin mm. Seran hahmoon!! <33

Ensi postaukseen! 💗

~ Emmi