Enkelin tarina, osa 19

Moikka taas 💚

Viikonloppu vihdoin edessä, tuntuu että tää kulunut viikko meni harvinaisen nopeesti. Muutamia tunteja oli peruttu koulussa, ja päivät oli lyhyempiä kuin normaalisti, mikä tietenkin boostas taas mun jaksamista 👌

Julietilla oli toissapäivänä (3.9.) "synttärit", se on ollu mulla nyt tasan vuoden 🙊💞 Aika on menny tosi nopeesti

Mun pitäis lakata Vivietan, Lilin ja Kanamin naamat (erityisesti Kanamin, se kiiltää taas ku vanhalla posliininukella), saa nähdä koska saan aikaiseksi kysyä iskältä apua siihen, kun en luota itteeni tarpeeks sen kanssa :'DD

Ja hei, kuvatarina oottaa taas teitä! 🦋

Mennään jo 19. osassa, ja jos suunnitelmat toteutuu, niin loppua kohti aletaan etenemään ^^

Huomioikaa, että tässä osassa on luvassa nenäverenvuotoa, eli jos oot erityisen herkkä semmoselle niin harkitse ennen kuin luet ❤️

Nuket kuitenkin kyseessä, eli mitään älyttömän järkyttävää ei ole tapahtumassa.

Anyways hyviä lukuhetkiä! 🐸

Edellisiin osiin tästä~

~ ~ ~

Osa 19: Juokse!

Juliet: *tarkkailee kiinnostuneesti*

 Missä vaiheessa heistä tuli noin läheisiä? Outoa.

Tuon enkelin sietäisi vähän miettiä tekosiaan. Hänellä ei ole enää varaa edes puhua Ryoolle ♡

Vivietta: *vilkaisee Ryoota* "Onko meillä varasuunnitelma?"

Ryoo: *katselee turhautuneesti kaukaisuuteen* "Äh. Toivoin, että hän olisi ollut täällä."

Vivietta: "Minä myös."

Juliet: "Enpä usko ♡"

Juliet: *hymyilee kävellessään lähemmäs* "Et sinä ole ikinä välittänyt minusta, joten turha yrittää nytkään esittää mitään."

Vivietta: *kavahtaa taaksepäin säikähdyksestä*

"Mitä hemmettiä?"

Ryoo: *innostuu* "J... Juliet? Sinä olitkin täällä!"

Vivietta: *käskee vilkaisematta taakseen* "Ryoo, pysy siinä."

Vivietta: "Kuka sinä olet? En tunne sinua. Älä tule lähemmäksi."

Ryoo: "Viv, älä peruuta noin nopeasti tai kaadat minut ihan juuri!"

Juliet: "Miten niin et muka tunne minua?" *nauraa ivallisesti* "Minä ainakin tunnen sinut."

Vivietta: "Ei. Et tunne."

*huomaa Julietin silmien värin muuttuvan* Mitä tapahtuu? Onko tuo hyvä vai huono asia? Jokin on ihan varmasti pielessä.

Juliet: "Ah, olen näköjään taas minä."

*hymyilee leveästi* "Sepä mahtavaa!"

"Olen aina halunnut tehdä tämän!"

*pamauttaa nyrkillään Viviettaa*

Vivietta: *koskettaa poskeaan epäuskoisesti* "Mi... Mistä hyvästä tuo oli?"

Juliet: "Oi, se ei näköjään vielä riittänyt. Otetaanko uusiksi?" 

Ryoo: "Juliet, lopeta!!"

*ryntää väliin*

Juliet: "Oho. Mistäs sinä siihen tulit?"

Vivietta: *katsoo säikähtäneesti sivulle* "Ryoo?!"

Ryoo: "Au, oliko ihan pakko?!"

*pitää Julietin kättä tiukasti paikoillaan*

Juliet: *silmät alkavat taas punertaa* "Onko sinun aina pakko tulla väliin?"

"Olisi ollut kaikkien kannalta parempi, jos olisit vain pysynyt poissa tästä." *nykäisee ranteensa irti otteesta*

"Jos alat puolustamaan häntä, olet valinnut puolesi."

*hymyilee suloisesti* "Se tarkoittaa, että minun täytyy tuhota teidät molemmat!"

Ryoo: *tarttuu Julietia taas käsistä* "Hei Juliet, miksi ihmeessä sinä oikein puhut noin? Ja mitä silmillesi on tapahtunut? En tiennyt, että käytät piilolinssejä nykyään."

Juliet: *katsoo Ryoota murhaavasti* "Irrota otteesi."

*madaltaa ääntään kuin puhuen itsekseen*

"Juliet ei haluaisi, että teen tämän, mutta pakon edessä hän hyväksyy mitä vain ~♪"

Vivietta: *syöksyy väliin* "Ei!"

Vivietta: *sihahtaa Ryoolle* "Valmiina juoksemaan. Meidän pitää päästä pois täältä."

Ryoo: "Mutta... entä..?"

Juliet: "Hei, ettekö te voi vain pysyä paikoillanne? Liikkuvaan kohteeseen on kauhean vaikeaa osua."

Vivietta: "Juokse jo!!" *vetää Ryoota poispäin*

Ryoo: "Entä Juliet??"

Vivietta: "Myöhemmin!"

* * *

Ryoo: "Mitä hemmettiä tuolla tapahtui?"

"Onko Juliet tullut hulluksi? Miksi hänen silmänsä vaihtoivat väriä? Miksi hän oli niin vihainen?"

Vivietta: "Minulla ei suoraan sanottuna ole paljoa sen enempää tietoa tuosta kuin sinullakaan."

"Sen tiedän, että hän on myös se henkilö, jota minä etsin. Hän varasti sen kirjan."

Ryoo: "En haluaisi uskoa tuota. En käsitä, mitä hänelle on oikein tapahtunut. Hän ei ole koskaan ennen ollut tuollainen."

Vivietta: "Minulla ei ole tietoa, mutta muutama arvaus kyllä. En tiedä, uskotko niitä, mutta minusta sinun olisi hyvä tietää pari asiaa."

Ryoo: "Kerro ihmeessä. Mikä tahansa kelpaa juuri tällä hetkellä."

Vivietta: "Arvaukseni on se, että eräs riivaajahenki on vallannut Julietin ja laittaa hänet tekemään asioita. Mutta sitä en ymmärrä, miksi se on nyt yhtäkkiä minusta noin kiinnostunut."

Ryoo: *pärskähtää naurusta* "Tuota en osannut odottaa. Et kai ole tosissasi?"

Vivietta: "...Valitettavasti olen. En keksi muuta selitystä sille, miten hän hyökkäsi meitä vastaan niillä energiaiskuilla ja ties mitä... Nenäsi muuten vuotaa taas."

Ryoo: *pyyhkäisee nenäänsä* "Juliet näköjään mottasi ihan kunnolla. Tämä verenvuoto ei ilmeisesti aio ikinä loppua."

"Äh, miten tämä päätyi tähän? Ajattelin, että kaikki alkaisi vihdoin sujua, mutta näköjään olin pahasti väärässä. Kaiken piti asettua aloilleen muuton jälkeen."

"Ja nyt minut onkin heitetty keskelle jotain fantasia-riivaajahenkiroskaa. Tämä on melkein aika naurettavaa."

*vilkaisee Viviettaa* "Tunnut kaikenkaikkiaan olevan aika hyvin perillä siitä, mitä täällä oikein tapahtuu. Onko sinulla joku suunnitelma?"

Vivietta: "Tavallaan. Odotas pikku hetki..." *koskettaa pikaisesti Ryoon nenää ja pysäyttää verenvuodon* "Nenäsi vain vuotaa taas."

En uskalla parantaa omia vammojani ihan vielä, koska hän saattaisi huomata jotain. Noin pienen voimien käytön kanssa onnistun onneksi pitämään enkelipiirteet piilossa...

Vivietta: "Tulehan. Ennen kuin pystyn tekemään mitään suunnitelmaa, meidän pitää käydä vähän juttelemassa Meille. Hän on fiksu tällaisissa asioissa, ja tietää ihan varmasti mitä tehdä!"

Ryoo: *nyökkää* "Näytä tietä."

(Jatkuu...)

~ ~ ~

Ensi postaukseen! ✨

~ Emmi