Enkelin tarina, osa 16

Heipsistä ja hyvää heinäkuuta! 🌻

Voisin heti alkuun ylpeänä ilmoittaa, että Isla on palannut kuten huomaatte :'D Kuvasin sitä viimeks joskus jouluna

Päätettiin pikkusiskon kanssa parturoida vähän sen hiuksia, ja päädyttiin leikkaamaan korkkiruuvit pois, koska ne oli niin absoluuttisen räjähtäneet ettei sitä oikein saanu kuvattua. Saa nähdä kuvaanko nyt tätä uudistunutta Islaa vähän useemmin kuin ennen ^^

Seuraavaksi pääsettekin sitten taas kuvatarinan pariin ^^

Mennään jo osassa 16! :o

Edellisiin osiin tästä! 🌱

~ ~ ~

Picfic: Pikkusisko

Vivietta: "Se tyttö juoksi ihan satavarmasti tänne!"

"....Mutta tämä on umpikuja, eikä hän ole täällä."

"Hän on juuri se kirjavaras, jota etsin. Olen täysin varma siitä!"

Ryoo: "Kirjavaras?" *puhisee hengästyneenä* "Miksi sinä sellaista jahtaat?"

Vivietta: Hitto, hän karkasi!

"Hei, kerro nyt! Mitä ihmettä oikein on tapahtunut?"

Vivietta: *ei huomioi Ryoota* "Minne ihmeeseen hän oikein ehti kadota?"

*kääntyy turhautuneena ympäri* "Hän ei ole millään voinut ehtiä juosta pois täältä, miksi ihmeessä en nähnyt, minne hän meni?"

Ryoo: *huitoo käsillään saadakseen Vivietan huomion*

"HEI! Viv! Haloo?"

Vivietta:  "Viv..?" *herää ajatuksistaan* "Ai, Ryoo. Mitä sanoitkaan äsken?"

Ryoo: "Pyysin kertomaan, mitä täällä oikein tapahtuu, ja mitä ihmeen kirjavarasta sinä oikein jahtaat."

Vivietta: "Okei, okei. Voin selittää."

Ryoo: "Vihdoinkin."

"Lyhyesti juttu on se, että, öh, ystävältäni varastettiin todella arvokas ja ainutlaatuinen kirja, ja nyt minun oletetaan saavan se takaisin."

Ryoo: "Ja sinä siis tiedät miltä se varas näyttää?" 

Vivietta: *katselee mietteliäänä muualle* "Joo, satuin paikalle kun kirja varastettiin."

"Mutta ihan sama, hän ei ole voinut ehtiä vielä kovin kauas, joten lähden etsimään. Mene sinä vaikka takaisin töihin ja selitä joku tekosyy Etoilelle."

Ryoo: "Hah, en tosiaan mene! Tämä kuulostaa paljon kiinnostavammalta, joten tulen mukaan!"

Vivietta: *huokaisee* "Okei, tule sitten jos on ihan pakko."

* * *

Ryoo: *katselee ympärilleen* "Oletko vieläkin ihan varma, että se oli se henkilö, jota etsit? Ettet varmasti kuvitellut tai jotain?"

Vivietta: *vilkaisee sivulle* "Ei, en kuvitellut. Hänestä on todella vaikea erehtyä."

Ryoo: "Okei."

Vivietta: *keskittyy ajattelemiseen* En vieläkään käsitä, miten hän onnistui karkaamaan. Se oli umpikuja. Minun olisi pitänyt nähdä, jos hän olisi tullut sieltä pois.

Ryoo: *tajuaa jotakin ja kääntyy katsomaan Viviettaa*

"Hei muuten, miltä se henkilö näyttää?"

Vivietta: *pysähtyy naurahtaen* "Kysytkö tuota oikeasti vasta nyt?"

Ryoo: *nyökkää*

Vivietta: "Okei, olet aika uskomaton."

Ryoo: *toistaa kysymyksen* "Miltä hän siis näyttää?"

Vivietta: "Hänellä on violetit hiukset. Ja sellaiset oudot, kullanväriset silmät."

Ryoo: "Okei, tuo kuulostaa kyllä aika erottuvalta henkilöltä. Itse asiassa -"

"- minulle tulee mieleen pikkusiskoni Juliet. Tuo kuvaus osuu häneen  todella hyvin."

Vivietta: "Sinulla on pikkusisko?"

Ryoo: "Joo, mutta etsimäsi henkilö ei voi millään olla hän, koska hän ei... öh, oikeastaan koskaan käy ulkona. Hänen on vähän vaikeaa olla muiden ihmisten seurassa."

Vivietta: "Ai, okei. Kuulostaa aika haastavalta tilanteelta."

Ryoo: "Mm, joo. Sitä se kyllä on."

Ryoo: *vaihtaa nopeasti aihetta* "Mutta hei, mitä jos lähtisimme takaisin kohta? Sitä tyyppiä ei tunnu näkyvän, ja Etoile alkaa varmaan kohta ihmetellä, missä me oikein viivytään."

Vivietta: "Joo, hyvä idea. Tästä ei ole mitään hyötyä."

Juliet: *puhaltaa hitaasti ilman ulos keuhkoistaan*

Huh, se meni läheltä. Tuolla enkelillä on paremmat vaistot kuin kuvittelin.

*kurkkaa tolpan takaa poispäin kävelevää Viviettaa*

Aliarvioin hänet.

Sen haluaisin kyllä tietää, mitä hemmettiä hän tekee Ryoon kanssa. Tuon sietäisi pysyä kaukana hänestä.

Vivietta: *saa kylmiä väreitä ja vilkaisee sivulle* Huh, ihan kuin joku tuijottaisi. Pelottavaa.

Juliet: *vetäytyy nopeasti tolpan taakse piiloon* Hui, hän meinasi huomata minut! Pelottavaa... Mutta miksi hän on Ryoon kanssa? Yrittääkö hän viedä Ryoon minulta? Mitä hän oikein aikoo? Hän on pelottava.

*nauraa itsekseen*

Haha, ei varmaan auta kuin kostaa hänelle!

* * *

Vivietta: "Äh. Olisipa Etoile jättänyt sen puhuttelun välistä, bussi on lähtenyt tuosta pysäkiltä viisi minuuttia sitten."

Ryoo: "No niinpä tietenkin. Sinullapa on tänään hyvä tuuri."

*kävelevät parkkipaikalle*

Vivietta: "Hitto, miksi juuri nyt täytyi alkaa sataa? Seuraava bussi tulee vasta puolen tunnin päästä."

Ryoo: "Jos haluat, voit päästä kyydissä. Tullaan kuitenkin samasta suunnasta, eikö? Asutko jossain sen aamuisen pysäkin lähellä?"

Vivietta: "Joo, ihan kävelymatkan päässä. Kiitos, se olisi ihan mahtavaa."

Ryoo: *naurahtaa* "No, hyppää sitten kyytiin ennen kuin ollaan ihan läpimärkiä!"

* * *

Vivietta: *astuu sisään kuivaten itseään takkiinsa* "Moi kaikki!"

Lili: *tulee eteiseen vastaan* "Moi Vivietta! Taisit unohtaa sateenvarjon aamulla?"

Vivietta: "Joo, ja se todellakin kostautui. Onneksi en sentään ehtinyt kastua tämän pahemmin."

Lili: "Hah, olet silti ihan märkä."

Lili: *kääntyy lähteäkseen* "Jätä takkisi jotenkin ilmavasti sinne eteiseen kuivumaan, minä voin käydä etsimässä sinulle jonkun pyyhkeen niin saat itsesi kuivattua!"

Vivietta: *hymyilee* "Joo, kiitos paljon!"

* * *

Toisaalla...

Ryoo: *astuu sisälle* "Moi Juliet! Olen kotona!"

*ei vastausta*

*sulkee ulkoo-oven perässään* "Sori, minulla meni vähän kauemmin kuin normaalisti, kävin viemässä yhden kaverin kotiin matkalla."

*kurkkaa sisään Julietin huoneeseen* "Juliet? Missä sinä oikein olet?"

"Juliet?"

Hän ei ole täälläkään?

*miettii huolestuneesti* Eikö hän ole kotona? Minne ihmeeseen hän on oikein lähtenyt?

*panikoi* Mutta ei Juliet lähde koskaan minnekään! Ei hän... Mitä hänelle on oikein tapahtunut? Missä hän on?

(Jatkuu...)

~ ~ ~

Loppuun vielä muutama auringonlaskukuva Julietista 💗

Näitten ottaminen oli taas kunnon extreme-kokemus, koska auringonlasku näkyi vaan muutamilta isoilta kiviltä, jonne piti sitten hyppelehtiä inhottavan kivikon läpi :d

Onneks sentään kuvat onnistu ihan hyvin ^^

Ensi postaukseen! 💞

~ Emmi