Enkelin tarina, osa 15

Moi kaikki! ⭐

Hienoa että ootte päätyny taas tätä blogia lukemaan 👌❤️

Oon nyt vihdoin ryhdistäytynyt taas kuvatarinan kuvaamisen kanssa, ja mulla onkin tällä hetkellä jo melkein kaksi uutta osaa kuvattuna 🤭

Yritän saada tän tarinan nyt vihdoin kasaan niin, että kaikki tajuaa missä mennään :'D Välillä se on haastavaa, kun omassa päässä on täydelliset visiot tarinan kulusta ja kaikista yksityiskohdista, ja pitää keksiä, miten saman tunteen saa lukijoillekin ^^

Tänään pääsette lukemaan 15. osan, jota oli muuten jostain syystä tosi kiva kuvata! ✌️

Edellisiin osiin pääset tästä! ^^

~ ~ ~

Picfic: Muistutat häntä

Vivietta: *kantaa laatikoita* Huhhuh.

Enpä arvannut, että kaupassa työskentely vaatisi näin paljon lihasvoimia!

Ryoo: "Hei, saatko sinä vielä ne laatikot vietyä?"

Vivietta: "Joo, saan!"

Vivietta: "Noin!" *laskee laatikot maahan paikalleen*

Ryoo: "Okei, nämä vielä!"

Vivietta: "Kokeillaanko kantaa ne yhdessä? Minusta tuntuu, että ainakaan minä en pysty kantamaan noita yksin."

Ryoo: "Joo, se on varmaan aika hyvä idea. Noissa taitaa olla telkkareita, ja ne on kyllä painavia kuin mitkä."

Vivietta: "Okei. Pitää siis olla myös aika varovainen."

Ryoo: "Joo."

Ryoo: "Okei, sano kun olet valmis nostamaan."

Vivietta: "Joo."

Ryoo: "Noniin, eiköhän nosteta tämä!"

Ryoo: "Hii-op!" *nostaa laatikkoa*

Vivietta: "Kiinni on!"

Ryoo: "Hyvä, yritetään kävellä melko samaa tahtia, rauhallisesti. Ja varo, ettet kompastu mihinkään!"

Vivietta: "Varon, varon!" Hah, hän kuulostaa ihan jonkun hössöttävältä äidiltä.

Ryoo: "Okei, lähdetään kävelemään!"

Vivietta: "Saatko sen laskettua?"

Ryoo: "Jep, maassa on!"

Vivietta: *laskee lopun laatikosta maahan* "Jes!"

Ryoo: "Huh, kylläpä tämä ottaa voimille!"

Vivietta: *nyökkää* "Niinpä!"

Vivietta: "Noniin, enää tämä viimeinen!"

Ryoo: "Eiköhän tehdä homma loppuun!"

* * *

Hetken kuluttua...

Vivietta: "Vihdoinkin valmista!"

Ryoo: "Huh, niinpä. Onneksi!"

Etoile: *sipsuttaa paikalle* "Heei, hyvää työtä te kaksi! Kello on sen verran, että ehditte pitää nyt jonkinmoisen tauon jos haluatte."

Ryoo: "Mahtavaa, eiköhän mennä sitten!"

Viveitta: "Joo, todellakin!"

* * *

Vivietta: *tutkailee ympäristöä*

Tässä on näköjään aika hyvä taukopaikka.

*pysähtyy muurin viereen*

*istahtaa alas*

*hymyilee itsekseen* Täydellistä!

Ryoo: "Ai, moi!"

"Sinäkin tulit näköjään automaattisesti tänne! Saanko liittyä seuraan?"

Vivietta: "Joo, liity vaan jos haluat."

Ryoo: "Kiitos!" *istahtaa alas*

Ryoo: "Taivas näyttää vähän siltä, että myöhemmin saattaa sataa vettä. Toivottavasti päästään koteihin ennen sitä, muuten taidetaan vähän kastua."

Vivietta: "Jep, niinpä. Unohdin aamulla ottaa sateenvarjon." 

*hörppää varovasti hieman kahviaan*

Ryoo: "Tiedätkös, sinä muuten et vaikuta yhtään kahvinjuojalta."

Vivietta: "Ai enkö vai?"

"Et. Vaikutat enemmän sellaiselta ihmiseltä, joka juo teetä mieluummin kuin mustaa kahvia. En tiedä miksi, mutta sellainen fiilis minulle tulee."

Vivietta: "Fiiliksesi taitaa olla oikeassa, minusta tee on paljon parempaa kuin kahvi, en itse asiassa pidä kahvista ollenkaan."

*huokaisee dramaattisesti*

"Minusta vain tuntuu, että kaikilla on niin vahvoja ennakkoluuloja teenjuojista, että haluan mieluummin sulautua joukkoon ja juoda kahvia. Sitäpaitsi sitä saa melkein kaikkialta toisin kuin teetä, joten yritän opetella sietämään sitä."

Ryoo: "Eli juot periaatteessa kahvia vain näön vuoksi, vaikket pidä siitä ollenkaan." *naurahtaa*

"Hah, jostakin syystä minulle tulee sinusta mieleen eräs toinen tyyppi. Hän oli ihan kuin sinä. Meinasin jopa silloin ensi tapaamisella sekoittaa sinut häneen, koska näytät myös vähän häneltä."

Vivietta: *hymyilee huvittuneesti* "Ahaa?"

Ryoo: "Hänelle oli tärkeää pitää yllä coolia ulkokuorta, ja olla sen avulla arvostettu muiden keskuudessa. Cooliuteen sisältyi myös kahvin vastentahtoinen juonti, koska hänestä teenjuonti olisi saanut hänet näyttämään ihan pehmolta tai jotain."

Vivietta: "Pöh, tuonko pitäisi muka kuvailla minua?" *naurahtaa*

"Oletteko paljon tekemisissä? Vaikutat tuntevan hänet aika hyvin."

Ryoo: *huokaisee* "Öh, hän... kuoli pari vuotta sitten. Joten, tuota, emme enää."

Vivietta: "Ah." Siksi siis mennyt muoto. Hitto, toivottavasti tämä ei ole arka aihe hänelle...

Vivietta: "Ikävä kuulla, hän kuulosti mielenkiintoiselta ihmiseltä." *pitää lyhyen tauon* 

"Tuota, olitteko te läheisiä?"

Ryoo: "Joo, olimme me. Olisimme varmaan voineet joskus olla pari tai jotain, jos hän olisi täällä vielä."

Ryoo: *hymyilee* "Mutta hei, älä huoli! Minusta tuntuu, että olen tainnut päästä hänestä jo sen verran yli kuin tarvitsee päästä. Olen ihan okei nykyään. Ja varmasti hänkin on, missä sitten onkaan."

Ryoo: "Hänellä oli vähän vaikea elämä, joten hän on varmasti nykyään jossain paremmassa paikassa."

Vivietta: "Joo."

"Niin minäkin uskon."

Vivietta: *hengähtää* "Huh, menipä vahingossa synkäksi."

Ryoo: "Haha, niinpä. Anteeksi siitä."

Vivietta: "Ei se mitää-"

*vilkaisee Ryoon ohi*

Juliet: *säikähtää Vivietan katsetta* Ah, voi ei, meidät on nähty!

*juoksee pakoon*

Vivietta: *ponkaisee ylös* "Anteeksi, minun on ihan pakko mennä nyt!"

Ryoo: "Hm? Mikä hätänä?"

Vivietta: "Näin juuri erään henkilön, joka minun on pakko saada kiinni."

Ryoo: "Kiinni? Häh? Mitä ihmettä sinä oikein suunnittelet?"

Vivietta: "Nähdään myöhemmin!"

Ryoo: *juoksee Vivietan perään* "Hei, älä nyt! Minäkin tulen!"

Vivietta: *huudahtaa* "Tule sitten nopeammin!!"

(Jatkuu...)

~ ~ ~

Nää kuvat otin viikonloppuna mökkitien reunassa, ja voitte vaan kuvitella millainen hyttysparvi mun ympärillä inisi koko ajan :'D

Hyvä ettei ne sentään näkyny näissä kuvissa, koska kyllä ne oli nukeistakin hyvin kiinnostuneita xd

Mutta hei, jälleen kerran olis mahtavaa kuulla teidän mielipiteitä ja ajatuksia tästä postauksesta ja kuvatarinasta! Jättäkää ihmeessä kommentti jos sellaisia tuli (;

Ensi postaukseen! 🌻

~ Emmi