Kuvatarina, osa 9

Moikka kaikille! 💖

Mulla on harvinaisen vähän mitään höpöteltävää, ja säätkin on olleet niin märkiä etten oo päässy kuvailemaan melkein yhtään 😣😣

Joka tapauksessa tän yhen ihastuttavan sisäkuvan lisäksi mulla olis teille antaa taas uusi (joskus muinoin kuukausi sitten kuvattu) osa kuvatarinaa! Mennäänkin jo osassa 9 ^^

Edellisiin osiin tästä! 😊

***

Picfic: Parantaja

Lili: *istuu tuolilla odottaen hermostuneena Kanamin heräämistä*

*katsoo siskoaan*

Näkeeköhän Kanami unta?

Ei varmaan ainakaan painajaista, hän näyttää niin rauhalliselta.

Kanami: *värähtää hieman ja raottaa silmäänsä*

*silmiään räpytellen kääntää katseensa Liliin *

"Lili..?"

Lili: *hihkaisee* "Kanami! Vihdoin sinä heräsit!"

*ryntää halaamaan siskoaan* "Pelkäsin ettet enää herää! Älä ikinä enää pyörry noin!!"

Kanami: *naurahtaa hämmentyneesti* "Yritän olla pyörtymättä!" 

Kanami: "Mitä tapahtui? En muista kunnolla, mutta..."

Kanami: *tajuaa äkkiä jotakin*

"...Hetkinen, missä Mei muuten on?"

Lilian: *selittää* "Tuota... Se on vähän hämärän peitossa vielä, mitä sitä ennen tapahtui, mutta löysimme Mein kallion vierestä ja sinut sieltä ylhäältä. Vivietta sanoi, että Mei oli todennäköisesti pudonnut sieltä kalliolta alas. Vivietta huolehtii hänestä varmaan vieläkin. Jos jaksat niin mennään katsomaan!"

Kanami: *nyökkää vakavoituen*

~~~

Vivietta: *koskettaa Mein otsaa* Noniin, nyt vain toivotaan että hän toipuu nopeasti.

Kanami: *koputtaa avoimeen oveen* "Saako tulla sisään?"

Vivietta: *hymähtää ja kääntyy vilkaisemaan Kanamia* "Totta kai. Olen aika lailla valmis tämän kanssa."

Vivietta: "Hyvä että heräsit näinkin pian."

Kanami: "Joo, niin kai. Miten Mein käy?"

Vivietta: *tokaisee* "Hän toipuu kyllä, olen saanut suurimman osan vammoista parannettua ja mitään vakavaa ei ole onneksi enää. Toivotaan, että hän herää piakkoin."

Lili: *huoahtaa helpottuneesti* "Onneksi sinä satuit olemaan täällä, pystyn vain kuvittelemaan miten tässä olisi muuten käynyt!"

Vivietta: *hymähtää* "Mm, niinpä."

*lisää mielessään sarkastisesti* ...Ja sehän oli ihan täyttä sattumaa että enkelinä päädyin paikalle. Hah, niin varmaan! 

Vivietta: "Joka tapauksessa, olen nyt valmis tämän kanssa, ja kunhan Mei herää, haluan kuulla koko tarinan."

*nousee ylös*

"Jos se käy, niin taidan tässä välissä käydä suihkussa. Olen ihan kurassa siellä ojan pohjalla oleilun jälkeen."

Kanami: *istahtaa sängylle* "Joo, mene vain. Voin tuoda sinulle jotkut vaihtovaatteet."

Vivietta: "Kiitos." *heiluttaa kättään ja poistuu huoneesta* 

Kanami: *katsoo nukkuvaa Meitä* "Pakko toistaa itseäni, mutta ihan järjetön onnenpotku, että meillä sattui olemaan enkeli lähistöllä!"

Lili: *nyökkää* Niinpä.

~~~

Vivietta: *laskee pyyhkeen ja korunsa lattialle*

*hyräilee hiljaisesti*

Vivietta: *astuu ulos kylpyhuoneesta* 

Vivietta: *Nostaa hupparin vaatekasasta* Kanami on näköjään jo ehtinyt tuoda nämä vaatteet tänne! Toivottavasti tämä on oikean kokoinen...

*vetää hupparin päälleen*

Kanami arvioi aika hyvin, tämä on täydellinen! 

*laittaa korunsa hupparin alle*

*nostaa pyyhkeen tuolin selkänojalle kuivumaan*

Vivietta: *venyttelee tyytyväisenä* Ihanan puhdas olo!

*rojahtaa sängylleen haukotellen*

Vivietta: *ajatukset kääntyvät Meihin* Toivottavasti Mei herää pian. Tämä juttu vaikuttaa sen verran mielenkiintoiselta, että haluan jo päästä kuulemaan miten tähän on oikein päädytty...

Mitähän minä oikein teen kun tämä on ohi? Minähän ehdin tylsistyä tänne, ei minulla kuitenkaan niin paljon tehtävää tässä enkelihommassa riitä.

*naurahtaa hiljaisesti* Pitäisiköhän minun etsiä töitä?

Ehkä sekin voisi olla ihan kiinnostava kokemus...

*hymyilee itsekseen* 

(Jatkuu...)

***

Toivottavasti tykkäsitte tästä osasta! Kertokaa ihmeessä mielipiteitänne tai muita ajatuksia tästä, niitä on aina kivaa lukea! ^^

Ensi postaukseen! ❤️

~ Emppu