Kuvatarinointia, kukkia & Juliet

Moi taas kaikille! 😊

Syksy ja kylmät ilmat saapui (hirveen nopeesti hui), jo tän postauksen kuvia ottaessa muistin taas miten kivaa on kun sormet jäätyy tuolla kylmässä :'D

Mutta siis ei mulla kauheesti mitään muuta höpöteltävää ole tällä kertaa, tässä postauksessa on luvassa kuvia Julietista (koska sitä on ihanaa kuvata 💖) ja myöskin kuvatarinan uusi osa ^^

Tää osa on "vähän" pidempi kuin normaalisti, joten toivottavasti jaksatte lukea tän ja muutenkin seurata tätä tarinaa loppuun saakka! (:

Edellisiin osiin tästä! 😎

~~~

Picfic: Petturi

Vivietta: *potkii maassa olevia pikkukiviä kengällään*

Inhoan tätä tilannetta!

Olen niin hemmetin riippuvainen noista ihmisistä! Kanami esittää mukavaa, mutta Mei ja Lili vain haluavat päästä minusta eroon. *naurahtaa ikävästi* Mei on niin raivostuttavan täydellinen että olen vain iloinen kun ei tarvitse enää nähdä sitä!

*tuhahtaa alentuvasti* Ei auta kuin toivoa että tilanne etenee. Suuntaan tai toiseen.

*naurahtaa kuivakasti itsekseen* Sitä kun luulisi että enkelinä olo olisi jotenkin helppoa. *hipaisee koruaan*

Vivietta: *nojaa rennosti kaiteeseen ja katselee ympärilleen* Noniin, mitähän tänään tekisin?

*katse osuu kauempana istuskelevaan kissaan*

Vivietta: *kyykistyy ja koettaa maanitella kissaa lähemmäksi* "Kis kis, pikku kisunen!"

"Tule vähän tännepäin!"

Kissa: *maukaisee*

*tassuttelee Vivietan luokse*

Vivietta: "Hyyyvä kisunen!" *silittää kissan päätä*

*nostaa kissan syliinsä silitellen sitä* "Kenenhän kissa sinä mahdat olla?"

"Kissan elämä on varmaan mukavaa ja helppoa."

"Toisin kuin minun. Joskus vain tuntuu, että kaikki vihaavat minua, toisaalta en minäkään pidä yleensä kenestäkään joten ihan sama, ei minustakaan tarvitse tykätä. Mutta en edes osaa hoitaa hommiani niin kuin pitäisi. Se on ongelma."

*katsoo kissaa sipaisten sen päätä* "Sinä et onneksi taida vihata minua, eikö niin?"

***

Myöhemmin

Vivietta: *istuu pöydän ääressä tuijottaen seinää*

Mei: *kävelee nurkalle* "Hei, Vivietta!"

Vivietta: *kääntää katseensa Meihin*

Mei: "Lähden Kanamin kanssa käymään kävelyllä, joten sinä ja Lili jäätte kahdestaan tänne."

Mei: "Joten, tuota, pitäkää talo pystyssä ja jos vain voit niin katso vähän Lilin perään. Hän osaa välillä vetää ongelmia puoleensa vähän liiankin hyvin." *naurahtaa*

Vivietta: "Mm, joo."

"Mutta, ei muuta! Lili osaa varmaan auttaa jos tarvitset jotakin!" *heiluttaa kättään*

Vivietta: "Okei."

Kanami: *tokaisee hiljaisella äänellä* "Monipuolisia vastauksia taas."

Mei: *katsoo Kanamia kummestuneesti* "Entä sitten? Miten muuten pitäisi vastata?"

(ihana puoli-irtonainen ranne :'D)

Kanami: *kuiskaa kuuluvasti* "En tiedä, mutta hän vain aina kuulostaa niin tylsistyneeltä. Ihan kuin mikään ei kiinnostaisi."

Mei: "Ehkä. Ei se silti minua haittaa."

Kanami: "Mm, selvä..."

*poistuvat huoneesta*

Vivietta: Selvä.

Vivietta: *nojaa päällään käsiinsä* Nyt hänelläkin on jotakin minua vastaan.

"Mitä sinä oikein teet...?!!"

*toisesta huoneesta kaikuu kiljaisu*

Vivietta: *säpsähtää* Lili!!

"Lili! Sattuiko jotakin?!" Hemmetti, juuri kun Mei ja Kanami menivät!

"Lili!"

***

Vivietta: *kävelee varautuneesti ovensuuhun* "Lili? Oletko sinä täällä?"

*huomaa Lilin lattialla* "Mitä täällä oikein tapahtuu?!"

Vivietta: *kokeilee varovasti Lilin päätä* "Lili, oletko kunnossa?"

Lilian: *nousee säpsähtäen istumaan* "Vi-Vivietta!"

Lili: *selittää järkyttyneenä* "Se-se-se pääsi ulos! En käsitä miten, mutta se olento pakeni!!"

Vivietta: "Mikä olento?"

Lili: "Missä Mei on? Minä olen sössinyt taas kaiken!!"

Vivietta: "Kanamin kanssa jossain ulkona. Mistä olennosta sinä puhut?"

Lili: "Tuon nallen sisään oli lukittuna jonkinlainen kehonvaltaajahenki tai jokin, en minä tiedä! Se varasti minulta yhden kirjan ja pääsi jotenkin pakenemaan!"

Lili: *pidättelee itkua* "Se on kokonaan minun vikani taas kerran! Minun ei olisi pitänyt edes koskea siihen kirjaan! Se olento ei tee mitään muuta kuin pahaa kaikille ja sillä on isosti jotain Meitä vastaan! Mei on vaarassa!!"

Vivietta: *hengähtää syvään ja koettaa rauhoitella* "Okei, okei. Rauhoituhan, kyllä tämä tästä saadaan järjestettyä jotenkin."

*ojentaa kättään* "Eiköhän mennä ja pelasteta Mei."

Lili: "Pakko." *ottaa kiinni Vivietan kädestä*

***

*askelia*

Kanami: "Tästä paikasta tulee muistoja mieleen!"

Mei: "Niinpä."

*kävelee lähemmäksi Kanami ja naurahtaa* "Muistatko kun käytiin täällä aina pienenä? Viime kerrasta onkin jo aikaa."

Mei: "Meidän pitäisi tuoda Lilikin joskus tänne. Ja Hina!"

Kanami: "Mm, joo. Tehdään se joskus."

Mei: *Kävelee reunalle*

"Pienenä tämä paikka oli niin pelottava! Pelkäsin aina että putoan tästä jyrkänteeltä. Mutta katso nyt mitkä maisemat täällä on!" *hymyilee itsekseen*

Kanami: "Jep, ne ovat hienot."

Kanami: *Kävelee lähemmäksi Meitä*

Kanami: "Minäkin pelkäsin aina noin korkeaa pudotusta. Mitähän kävisi jos tästä oikeasti putoaisi?"

Mei: "Kanami...?"

Kanami: *tönäisee Mein alas*

(jatkuu...)

~~~

Sellainen osa tällä kertaa! Vitsit olin suunnitellut tätä osaa kauan, en tiedä kylläkään näkyykö se toteutuksessa mutta kuitenkin onpahan nyt kuvattu :'D

Loppua kohti edetään, joskaan en kyllä tiiä kuinka pian mutta kuitenkin ^^ Viel uudestaan toi et oon otettu jos jaksatte seurata tätä tarinaa sinne vikaan osaan asti! 👌

Loppuunkin viel Julietia! 🍂

(joka muuten sai ubeet uudet korvikset 😎👌)

Ensi postaukseen! 💖

~ Emppu