Kesäloma loppuu kääk

Moi! ❤️

Kesäloma lähestyy loppuaan pelottavaan tahtiin, mutta onneksi on vielä muutamia lomapäiviä jäljellä 🙃

(Ainii, ja näitten postauksien otsikoista muute, en tiiä mistä ne tulee :'D)

Käytiin toissapäivänä järjettömässä helteessä kuvaamassa rannalla nukkeja siskon kanssa ^^

Meni taas niin säädöksi ettei saatu kun nää neljä julkaisukelpoista kuvaa :'D Jouduttiin puolet ajasta odottamaan aaltojen loppumista, kun koko ajan meni veneitä ohi ja teki aaltoja xd

Ja tän kuvan kaa taas meni erittäin putkeen, ja täl kertaa se olin minä joka kävi uimassa vaatteet päällä :'D

Jooh, tän postauksen supertähti on taas uus kuvatarinan osa (jonka kaa mul meni taas ikä ja terveys mut tässä se silti on)👌

Lukekaa ensin edelliset osat jotta pääsette kärryille tapahtumista, jos ette ole vielä niitä lukeneet! c;

~~~

Picfic: Et tunne minua

Lili: *puhuu Nallelle kävellessään* "Ei, hänessä vain on jotakin tosi outoa."

"Jotain niinkuin- hetkinen, tuon hattarapallon minä tunnistan!"

Lili: "Isla! Mitä sinä täällä istuskelet?" 

Isla: "Ai, moi Lili."

Lili: "Eikö sinun pitänyt olla Hinan kanssa?"

Isla: "Joo, oltiin me rannalla, mutta sitten suutuin hänelle ja lähdin. Sitten jäin tähän istumaan kun toivoin että Hina menisi tästä ohi ja voisin sopia sen kanssa, kun se riita tuli ihan tyhmästä aiheesta."

Lilian: *istahtaa Islan viereen*

"Mistä te oikein riitelitte?"

Isla: *muistelee hiljaa mielessään*

Hina: "Arvaa mitä, enkeli pelasti minut jäämästä auton alle!"

Isla: "En usko. Enkeleitä ei ole olemassakaan!"

Hina: "Onpas, minä näin hänen siipensäkin!"

Isla: "Ne oli varmasti jotkut tekosiivet."

Hina: "Eihän olleet!" 

Isla: "Jos enkeleitä olisi olemassa, niin kaikki kuolleethan olisivat jo palanneet meidän luokse!"

Isla: "Sinä olet ihan tyhmä!"

Isla: "Äh, Hina väitti ihan tyhmiä juttuja, ja sitten minä suutuin kun hän ei tuntunut yhtään tajuavan miltä se juttu minusta tuntui. Hän väitti nähneensä enkelin, ja minulle tuli vaan Jason mieleen."

Lili: *katsoo myötätuntoisesti* "Isoveljesi, joka kuoli silloin siinä onnettomuudessa? Hina ei varmaan muistanut sitä. Hän osaa välillä olla vähän tyhmä."

Isla:  "Niinpä."

"Minun pitää nyt kuitenkin jatkaa matkaa. Haluatko tulla samaa matkaa kotiin?" *ojentaa kättään*

Isla: "Joo."

Lili: *auttaa Islan pystyyn* "No, sitten mennään!"

***

Tep, tep, tep

Kanami: *hölkkää ja koettaa tasata hengitystään* Huhhuh, kun tässä hengästyy! Paljonkohan matkaa on vielä jäljellä ennen kuin tämä polku loppuu?

Kohta on varmaan pakko pitää pieni tauko, ja sitten vaikka kävelyä kotiin jos en pääse enää hyvään vauhtiin.

Onkohan Mei jo kotona..? *kääntyy vilkaisemaan metsää*

*pysähtyy*

Tuohan on se tyttö sieltä bussipysäkiltä!

Onkohan hänkin iltalenkillä?

Kanami: *huiskuttaa iloisesti kädellään* "Hei taas! Muistatko minut?"

Vivietta: *säpsähtää ja kääntyy katsomaan Kanamia*

Vivietta: *hieman välttelevästi* "Aa, sinä. Moi."

Kanami: "Ei kai haittaa, jos istahdan tähän hetkeksi? Olen lenkillä ja jalat alkavat nyt jo olla aika väsyneet."

Vivietta: *kääntää katseensa poispäin* "Ei varmaankaan."

Kanami: "Kiitos."

Kanami: *hengähtää syvään* "Huh, kun hengästyin. Juoksin kai vähän liian kovalla tahdilla tai jotain."

Vivietta: *tuijottelee intensiivisesti kaukaisuuteen*

Kanami: "Ai niin, minä olen muuten Kanami. Asun täällä, aika lähellä tätä polkua."

Vivietta: *rentoutuu hieman* "Olen Vivietta. Aion piakkoin muuttaa tänne, mutten ole toistaiseksi löytänyt sopivaa asuntoa." Hän vaikuttaa kyllä luotettavalta, mutta lähteäkkö silti valehtelulinjalle vai kerronko totuuden?

Kanami: *katsoo Viviettaa ja hymyilee* "Aiheesta toiseen. Olenko oikeassa siinä, että sinä et ole ihminen?"

Vivietta: "Mit..? Mistä hemmetistä sinä tuon vetäisit?" *naurahtaa ilottomasti kuin huonolle vitsille* "Ah hah hah, minäkö en muka ole ihminen? Millä perusteella?" Voi elämä miten läpinäkyvä esitys! Tällä menolla minut palautetaan kohta sinne mistä tulinkin...

Kanami: "Minä tiedän ettet ole. Minä tavallaan näen aurasi. Se on ihmismäinen, mutta ei ihmisen."

"Minä olen elänyt koko elämäni luullen, ettei minulla ole mitään erityisiä taitoja, siis jos jalkapallon pelaamista ei lasketa. Noitaäitini inhosi minua sen vuoksi. Olin musta lammas, kun kumpikin siskoistani kykeni taikomaan ja minä en."

Kanami: *hymähtää* "Tänään tajusin, että kykyni ovat saattaneet herätä vasta nyt. Se on erikoista, mutta minulla vain on sellainen vahva tunne."

Vivietta: *nyökkää hitaasti* "Okei, en tajunnut, mutta ihan sama. Olet siis jokin taianomainen meedio, joka asuu noitien kanssa ja näkee vastaheränneen kykynsä vuoksi aurani tai jotain sinne päin, minkä takia en ole ihminen. Yksi kysymys: Miksi kerrot tästä minulle? Et tunne minua, etkä edes tiedä mikä olen."

Kanami: "Jotain sinne päin. En tiedä, miksi luotan sinuun. Tuntuu, että olemme tavallaan samalla puolella."

Vivietta: "Phh, samalla puolella. Just niin. Kuule, en jaksa kertoa koko elämäntarinaani kuten sinä, mutta tiivistettynä olin luistelija, hukuin jäihin, kuolin ja nyt olen enkeli ja ihan hukassa kaiken kanssa koska mukanani ei tullutkaan ohjekirjaa. Siinä se, en ansaitse aplodeja, joten ei tarvitse taputtaa."

Kanami: "Enkeli siis." *naurahtaa* "Eikö sinulla pitäisi olla siivet ja kultainen sädekehä pään päällä?"

Vivietta: "Hah, siivet kyllä on, mutta ihan vaan julkisuuden välttämiseksi pidän ne piilossa. Ja minulla ei ole mitään kehää, kuten näet."

Kanami: "Aiotko oikeasti muuttaa tänne vai oliko se lavastetta?"

Vivietta: "En tiedä, minut palautettiin tänne vasta äskettäin. Ei ole rahaa asuntoon, joten asun kai jossain puun latvassa kunnes löydän töitä." *huokaisee*

"Kuulostaa omituiselta enkelin suusta, mutta ongelma on etten tiedä miksi minut palautettiin tänne. Ei tullut sellaista selkeää tehtävänantoa, kuin että 'estä henkilöä X tekemästä tyhmyyksiä' tai mitään vastaavaa."

Kanami: "Jos sinulla ei ole paikkaa mihin mennä, meillä on tilaa. Löydän sinulle varmasti jonkun paikan missä voit nukkua."

Vivietta: "Houkutteleva tarjous, mutta en tiedä. En halua häiritä ketään tuolla tavoin."

Kanami: "Et sinä olisi häiriöksi. Saisimme kyllä sen jotenkin järjestettyä. Meikin varmasti suostuu siihen, että muutat väliaikaisesti meille."

Vivietta: *huokaus* "Ei minulla taida olla paljoa muita vaihtoehtoja kuin puun latva tai väliaikainen häiriköinti." Tämä on hiukan kiusallista, mutta ei auta.

"Okei, jos siitä ei oikeasti ole haittaa, niin nukun tämän yön teillä."

Kanami: "Loistavaa! Saamme ihan varmasti sinut mahtumaan joukkoomme."

Vivietta: "En vieläkään käsitä miksi teet tämän puolituntemattomalle."

Kanami: "Koska luotan sinuun. Vaikutat siltä, että tarvitset vähän apua, joten toivon, että pystyn auttamaan sinua."

"Tule, kello taitaa olla jo sen verran että Mei on jo tullut kotiin." *naurahtaa* "Hän on surkea ruoanlaitossa, joten täytyy ehtiä kotiin ennen kuin hän keittää taas makaronit pohjaan!"

Vivietta: "Aha." *nousee ylös* Mitähän tästäkin tulee?

(Jatkuu...)

~~~

Toivottavasti jaksatte vieläkin lukea tätä tarinaa, vaikka tällä hetkellä ei oikein mitään jännää tapahdukaan xd

Saa nähdä saanko postauksen pistettyä vielä ennen koulunalkua vai en ^^

Ensi postaukseen! ❤️
~ Emppu