Kukkasia taas 🌸

Heimoiterve kaikki! 😘

Mulla on enää kolme viikkoa koulua jäljellä ennen kesälomaa!! 🌺

Yks menee tettiin, eli mulla on enää kaksi tavallista viikkoa 😆

(Heti tähän alkuun huomio, että täl blogilla on nyt vähän tälläi väliaikainen ulkoasu, kunnes saan muokattua viel vähän paremman ^^ Haha, Kanami ei saa lennellä bannerissa kovin kauaa)

Lullabyfordollsin chippitilaus ei vieläkään oo tullut, mutta toivottavasti se tulee lähiaikoina. En malta oottaa sitä! 🙋‍♀️

Varsinkin nyt kesän tullessa, kun aurinko paistaa paljon, Mein silmät kiiluu ja heijastaa tosi paljon, mikä on tietenkin kuvaamisen kannalta tosi hankalaa (siksi silmät kiinni joka kuvassa 😂), se on yksi syy miksi tilasin uusia silmiä näille xd

Ostin kanssa mattalakkaa vähän aikaa sitten, joten lakkaan ainakin Kanamin naaman jossain vaiheessa sillä. Jos se ei sit enää kiiltäisi ihan niin paljon xd

(kiiltävyys ei siis johdu kiiltonaarmuista vaan luultavasti ihan kustomin tekijän (edellisen omistajan) huolimattomasta lakkaamisesta tai jostain vastaavasta)

Sisko kävi kerrankin itekseen ottamassa kuvia Hinasta (se syrjii Islaa :'D) ja pakko myöntää et olihan se ihan hyvii kuvii saanu ☺️

Mitä luulette, kumpi on parempi kokki: Vivietta vai Lili? xd

Löysin jostain laatikon pohjalta ruoanlaittorekvisiittaa, ja pakkohan sitä oli sit hyödyntää ^^

Ja heeei arvatkaa mitä: Kuvatarina jatkuu! 👏

Onnistuin tos viikonloppuna pistää kuvauspaikan pystyyn, ja kuvasin uuden osan ^^

Tää nyt sit on jatkoa sille edelliselle tarinalle, joka kannattaa käydä lukee ennen tätä osaa (;

~~~

Picfic: Teetä

Vivietta: *katsoo ulos ikkunasta*

"Ulkona alkoi sitten näköjään sataa." 

*siemaisee teetä kupistaan*

"Oli todella kilttiä kutsua minut tänne, pääsin pakoon sadetta. Kiitos, Hina." 

Hina: "Joo. Ei se silti taida olla mitään siihen verrattuna, että pelastit minut. Olisin jäänyt sen auton alle jos et olisi ehtinyt työntämään minua sivuun."

Vivietta: "Mm, ehkä niin. Mutta tasoissa ollaan nyt kuitenkin."

Hina: *vaihtaa varovaisesti puheenaihetta* 

"Tuota, sinä siis oikeasti olet enkeli?" 

Vivietta: *laskee kuppinsa pöydälle*

"Niin taidan olla. Aineellistuin, kun pelastin sinut."

"Ei sillä, että pitäisin siitä. Ei enkelinä olo ole mitenkään kovin kummoista, mieluummin olisin vielä ihminen."

Hina: "Olet ollut joskus ihminen? Mikset enää ole?" 

Vivietta: "Minä kuolin viime keväänä."

"Se oli onnettomuus. Omaa tyhmyyttäni."

"Ihmiselämässäni olin katsos melkoisen menestynyt taitoluistelussa."

"Eräät tosi merkittävät kisat olivat tulossa. Valmentajani halusi, että ohjelmani olisi täydellinen, aivan huippuunsa hiottu. Koska luistinkentän jää oli sulanut, minun piti mennä järven jäälle harjoittelemaan... Eihän se tietenkään minua kestänyt, ja se siitä. Traaginen loppu luistelutähdelle."

Hina: "A-Ai... Anteeksi, että kysyin tuollaista. Tosi kauheaa, että sinulle kävi niin!"

Vivietta: "Aika harmillistahan se oli. Se on yksi niistä harvoista asioista, jotka muistan ihmiselämästäni. Kuolemani."

"Mutta... Voisitko luvata, ettet kerro tästä kenellekään? Se hankaloittaisi melkoisesti sopeutumistani tänne, ja siitä voi seurata muitakin ongelmia."

Hina: "Joo, en tietenkään kerro kenellekään!"

Vivietta: "Kiitos."

*hetken mietteliäs hiljaisuus*

Vivietta: *Huomaa seinällä taulun*

"Keitä tuossa valokuvassa on?"

Hina: "Ai, minun serkkuni."

"Tuo minun vieressäni seisova tyttö on Lili, tai oikeastaan Lilian, kaikki vain sanovat häntä Liliksi. Ja punapaitainen on Kanami. Serkkuja on itse asiassa kolme, mutta Mei ei ole tuossa, koska hän otti kuvan."

Vivietta: "Taidatte olla aika läheisiä."

Hina: "Joo, en oikeastaan ajattele heitä serkkuina vaan enemmänkin sisaruksina. Asun suurimman osan ajasta täällä heillä, koska äiti ja isä ovat töissä ulkomailla. Ei heillä ole töidensä takia kovin paljoa aikaa minulle. Joka kolmas viikko asun mummon luona."

Vivietta: *syvä huokaisu*

"Kuule, minä toivoin aina saavani sisaruksia, mutten silti saanut."

"Olet tosi onnekas, kun sinulla on edes jotakin siihen suuntaan."

Hina: "Niin kai. Onhan se kivaa, kun ei koskaan tarvitse olla yksin."

Vivietta: "Niin."

Hina: "Otatko vielä toisen kupillisen sitä teetä? Minusta tuntuu, että vedenkeittimeen jäi vielä vähän vettä."

Vivietta: *katsoo haikeasti kuvaa*

"Mmh, vaikka."

~~~

*ovi aukeaa narahtaen*

Lili: *tuhahtaa ärtyneesti*

*astuu sisään huoneeseen*

"Himputin Mei. Käskyttää kauheasti koko ajan!"

"Miksi juuri minut piti pistää viemään tämä varastoon?" 

"Tyhmä kuula. Toisaalta ihan hyvä, että saadaan se pois näköpiiristä."

"Katsotaanpas..."

*laskee pullon hyllylle*

"Tässä on sinulle juuri hyvä paikka."

"Noin. Siinäpä se."

*laatikko putoaa hyllyltä*

Lili: *kiljaisee ja suojautuu iskulta*

Tömps!

Lili: "Kukahan tuonkin oli noin huonosti hyllylle laittanut?" 

"Pakko varmaan siivota tämä sotku..."

"Mikä ihme tämä kirja oikein on? Joku Mein vanha noitakirja?" 

"Ja tämäkin on joku ihan outo. Lemmenjuomia aloittelijoille?" *tirskahtaa epäuskoisesti* "Mihin lie Mei on tätäkin tarvinnut..."

"Mikähän tuo laatikosta pilkottava kirja mahtaa olla?" 

"Onpa se iso! Ja oikein nahkakannet..."

"Tämä on kyllä selvästi eksynyt väärään laatikkoon!" 

"Ei mitään otsikkoa tai nimeä? Mikä ihme tämä kirja on?" 

*Nostaa kirjan pöydälle*

"Miksi tällä kirjalla on vyöte? Tämä solki on aika hieno..."

"Saisinkohan lainata tätä vähän aikaa? Vaikuttaa jännittävältä." 

"Ei Meitä varmaan haittaa, jos selaan tämän läpi nopeasti ja palautan sitten paikalleen..."

*epäröi*

"Mutta... Viimeksikin kun lainasin Mein tavaroita, mitään hyvää ei seurannut. Lupasin, etten enää koske luvatta hänen tavaroisiinsa..."

*pudistelee päätään*

"Ei, häntä ei silti varmasti haittaa, jos hän ei tiedä, että lainaan tätä. Ja vaikka tietäisikin, ei häntä varmaan kirjan lainaaminen haittaa..."

~~~

Vivietta: *nousee hitaasti ylös sohvalta*

"Kuule, oli tosi kiva tutustua sinuun, mutta minun varmaan pitäisi nyt lähteä."

Hina: "Joo, voin saattaa sinut ovelle."

Vivietta: "Kiitos."

Lilian: *kävelee olohuoneen ovensuulle*

*kääntyy äkkiä piiloon nurkan taakse*

Tietenkin Hina on tuolla! Miten minä piilotan kirjan häneltä? Jos hän tajuaa ettei tämä ole tavallinen kirja... Hän kertoo varmasti Meille epäilyistään ja jään kiinni!

Hina: "Hei, miksi sinä piilottelet, Lili?" 

Lili: "Öööhm.."

*piilottaa kirjan selkänsä taakse ja kääntyy Hinaan päin*

"En miksikään."

Hina: "Ahaa, okei." *siristää silmiään epäilevästi, mutta antaa olla*

"Tämä on Vivietta. Hän pelasti minut jäämästä auton alle, ja saattoi minut sitten kotiin, niin ajattelin, että hän voi varmaan tulla käymään teellä."

Vivietta: "Hei, Lili."

"Olisi varmaan kiva jäädä juttelemaan, mutta olen juuri lähdössä."

Lili: "Joo, niin olisi."

*vetää kirjan äkkiä eteensä ja kipittää nopeasti huoneen ovelle*

"Mutta tuota, minullakin on kiire juuri nyt... Oli kiva tavata!"

Vivietta: "Mm. Kiireinen tyttö." 

Hina: "Joo, hän on sellainen välillä."

"Tule, saatan sinut ovelle!"

(jatkuu...) 

~~~

Ja näihin tunnelmiin teidät tällä kertaa jätän! (:

Ensi postaukseen! 🌸

~ Emppu