Koulunalku, kuvatarina ja keijukainen

Heipsan taas!

Koulu hurahti tosiaan torstaina käyntiin. Ensimmäistä päivää en kyllä laskenut koulupäiväksi, kun kolmen tunnin verran kerrattiin sääntöjä ja tutustuttiin taas kesän jälkeen toisiimme (vaikka viime lukuvuonna olikin ihan sama porukka). Sitten tulikin perjantai ja karu paluu arkeen - kahdeksan tuntia koulua ja kaikki mahdolliset lukuaineet xd

Mutta ettei tästä postauksesta tulisi pelkkää koulusta paasaamista, voin ilokseni ilmoittaa, että onnistuin taas kuvaamaan kuvatarinaa eteenpäin! c:

Hope u like it! ^^

(Postauksen nimi on muuten vetäisty ihan pusikosta, ei tullut mitään järkevää mieleen xd)

* * *

picfic, osa 6: Varjo-Hinan muistoissa

Synnyin keskelle ei-mitään. Olin yksin - kukaan ei kertonut minulle, mitä tein siellä tai mitä minun piti tehdä. Kukaan ei edes kertonut minulle, mikä minä olin.

Olin heikko. Onnekseni ei-mihinkään eksyi välillä ihmisiä, ja opin, kuinka sain heidät valtaani.

Niinpä elin toisten kehoissa.

Mutta yksikään kehoistani ei kestänyt kauaa. Mentyäni kehon sisään, työnsin alkuperäisen sielun syrjään, mikä heikensi ihmistä.

Jouduin jättämään kehon toisen perään, ja lähdin kiertämään erämaata löytääkseni uuden.

Kuitenkaan noidat eivät pitäneet siitä, että valtasin ihmisten kehoja. He loivat yhdessä Kuulan, taikavoimaisen kristallipallon, ja vangitsivat minut sen sisään. Varmuuden vuoksi noidat sulkivat Kuulan lasipulloon, jotten voisi vetää ketään sen sisään soveltamalla voimiani.

Vaelsin kauan uudessa kodissani. Pitkän ajan kuluttua tielleni sattui pieni ihmislapsi. Hän ei kuitenkaan ollut samanlainen kuin erämaan ihmiset, vaan jotenkin häilyväisempi. Pian ymmärsin, että hän oli vain jonkinlainen varjo, joka oli jotenkin ajautunut Kuulan sisään.

Varjolapsi otti minut iloisena vastaan.

Niinpä tein hänestä kokonaisen. Minulla ei ollut koskaan ollut nimeä, mutta nyt näin varjon muistot - päätin, että kutsuisin itseäni ainakin jonkin aikaa varjon nimellä:

"Hina"

Varjo-Hinan ansiosta sain tietää lisää Kuulasta. Aito Hina oli ollut serkkunsa luona ja katsonut Kuulaa, jonka vuoksi tänne ilmestyi kopio hänestä. Voimiltani suojaava lasipullo ei siis poistanut Kuulan voimia, jotka noidat olivat luultavasti antaneet vahingossa. 

Iloni uudesta kehosta ja sen antamista tiedoista ei kestänyt kovin kauaa, sillä Kuula - kotini - vaihtoi taas omistajaa.

Omistajani oli taas kerran noita, mutta kuitenkin erilainen - hän oli luultavasti voimakkain noita, joka oli koskaan omistanut Kuulan. Sillä hetkellä päätin vallata hänen kehonsa, sillä hänen avullaan voisin päästä vankilastani ulos.

Kuitenkin suunnitelmani vetäistä hänet Kuulan sisään epäonnistui. Harmikseni vedin luokseni väärän henkilön.

Vielä pahempaa oli se, että kun todellinen kohde saapui paikalle...

...Kuula oli vierähtänyt piiloon, kuin se ei olisi halunnut hänen löytävän sitä.

En kuitenkaan ole vielä heittänyt toivoani asian suhteen...

Lilian: "Mihin me siis olemme matkalla?"

Hina: *miettii nopeasti jonkin vastauksen* 

"Öm, erään henkilön luokse. Hän voi ehkä auttaa sinua."

Lili: "Toivottavasti. En haluaisi, että Mei ja Kanami huolestuvat."

Hina: "Niin, et tietenkään."

Hina: *vilkaisee taivasta*

"Aurinko tulee kohta näkyviin pilvien takaa."

Lili: "Entä sitten?"

Hina: "Meidän pitää mennä tuonne varjoon. Heti!"

Lili: "Okei, okei."

---

Lili: "Selitätkö nyt, miksi meidän piti tulla varjoon niin äkkiä?"

Hina: "Koska täällä Kuulan sisässä suoraan paistava auringonvalo on jääkylmää. Etkä vaikuta tuossa yöpuvussasi erityisen kylmänkestävältä."

Hina: "Se Mei, onko Kuula hänen?"

Lili: "On, en olisi saanut ottaa sitä pullostaan."

Hina: Hyvä tietää. 

"Jatketaan matkaa, pilvi tuli taas auringon eteen."

Lilian: "Joo."

...Matkaa kohti minun voittoani...

...Ja noitien tuhoa!

(jatkuu...)

* * *

Toivottavasti tykkäsitte kuvatarinan osasta 6! Jos joku tuosta höpötyksestä jäi epäselväksi (niinkuin varmaan jäikin), kysyä saa xd

Meni muuten ikä ja terveys, kun muokkasin siimoja pois tuosta Lilin keijukuvasta ^^

Ensi postaukseen!!

~Emppunen ja nukkeliinit cx