Kuvatarina jatkuu taas!

 

Heipähei ja tervetuloa uuden kuvatarinaosan pariin! ✨

Postasin jo aiemmin tällä viikolla kuulumisia, joten päästään tällä kertaa suoraan asiaan ^^ Yhä nimettömän kuvatarinan edelliset osat löydät täältä! :)

~ ~ ~

Osa 3: Juhlat

Ryoo: Okei, liiman pitäisi nyt olla kuivunut.

Sitten enää vähän väriä satulaan ja -

*puhelin värisee*

Ryoo: "Kanami, moi!"

Kanami: *hymyilee* "Miten menee? Mein lento lähtee huomenna aamulla, joten ajattelimme järjestää hänelle tänään pienet läksiäisjuhlat."

Ryoo: "Ah, nytkö hän sitten lähtee?"

Kanami: *naurahtaa*

"Joo, Noitayhdistys kaipaa häntä. Niiltä on sadellut sähköpostia keväästä asti."

"Joka tapauksessa olisi mukavaa jos sinäkin liittyisit seuraan illalla!"

Kanami: *hymyilee*

"Ja voit kysyä Julietiltakin, jos hän haluaisi tulla!"

Ryoo: *hymy hyytyy*

Ei, en usko, että Juliet haluaa tulla.

Ryoo: *pakottaa iloisen äänen*

"Kiitos kutsusta! Ehdin varmasti tulla illalla käväisemään."

Kanami: "Mahtavaa! Nähdään silloin!"

Ryoo: *huokaisee*

Juhlat?

Enpä tiedä. Ehkä se voi olla ihan hyväksi.

* * *

*pysähtyy oven eteen ja koputtaa*

Ryoo: "Juliet? Haluatko lähteä Mein läksiäisjuhliin?"

Juliet: "Ei kiitos."

Ryoo: *hymyilee*

"Okei. Jos muutat mielesi niin -"

Juliet: "En muuta. Mene sinä vain."

Ryoo: "Joo, lähden kohta. Joudut pärjäämään pari tuntia yksin, en ole siellä kovin kauaa."

*sulkee oven ja huokaisee väsyneesti*

Parempi jos menen.

* * *

*puheensorinaa*

Ryoo: Ehkä tämä ei ollutkaan ihan niin hyvä idea.

Pitäisikö vain lähteä? En usko, että kukaan huomaisi.

Mei: "Moi, Ryoo! Saanko istua tähän?"

Ryoo: *hymyilee pikaisesti*

"Ai, joo, istu vain!"

Mei: "Ah, vihdoinkin!"

Mei: "En ole istunut moneen tuntiin, vieraita tuli niin paljon! En käsitä, miten Kanami sai kaikki tulemaan tänne."

Ryoo: *vilkaisee väkijoukkoa*

"Kuule, tietävätkö kaikki nämä ihmiset, että olet noita?"

Mei: *naurahtaa* "Eivät tietenkään, suurin osa elää siinä uskossa, että olen lähdössä ulkomaille opiskelemaan. Vaikka eihän sekään ole kovin kaukana todellisuudesta."

Ryoo: *hypistelee mukiaan ja rikkoo hetken hiljaisuuden*

"Anteeksi, olen vähän huono juhlija tänään."

Mei: *hymyilee myötätuntoisesti* "Se on ihan okei. Me kaikki toivumme edelleen, mutta sinulle tämä kaikki on varmasti ollut raskainta."

Mei: *vakavoituu* "Minullakin on vielä matkaa jäljellä. Kuvittelen edelleen näkeväni hänet aamuisin keittiössä."

Mei: *katsoo Ryoota silmiin*

"Miten sinulla oikeasti menee?"

Ryoo: "Yritän jatkuvasti uskotella itselleni, että hyvin."

Ryoo: "Aloitin uuden harrastuksenkin. Toivoin, että se veisi ajatuksia muualle."

Ryoo: "Mutta todellisuudessa tämä kaikki on paljon vaikeampaa kuin edellisellä kerralla. Hän on kaikkialla. En pysty keskittymään mihinkään muuhun."

*pyörittelee mukia käsissään*

"En vieläkään ymmärrä täysin, mitä silloin tapahtui, kun hän lähti. Siellä oli toinen enkeli, joka vei hänen sielunsa."

"Sera. Hän puhui... tuomiosta."

*vetää korun taskustaan*

"Ja... Vivietta jätti minulle tämän."

Mei: *katsoo hämmentyneesti*

"Hänen korunsa? Miksi?"

Ryoo: *huokaisee*

"Siihen haluaisin saada vastauksen."

Ryoo: "En usko, että pelkäksi muistoesineeksi. Tällä on oltava jokin muukin merkitys, ja tiedän yhden henkilön, joka voi ehkä kertoa minulle siitä."

"Sera. Minun täytyy löytää hänet."

"En vain tiedä, miten. Hän voi olla missä vain."

Kanami: "Ehkä minä voisin auttaa."

"Mikä tahansa yliluonnollinen olento sinulla onkaan etsinnässä, pystyn todennäköisesti aistimaan sen läsnäolon."

Kanami: "Vivietan ansiosta tunnistan kyllä enkelin auran."

*hymyilee hieman*

"Mitä sanot? Kelpaako apu?"

Ryoo: "Kelpaa. Enemmän kuin paljon."

"Minun täytyy löytää Sera."

(Jatkuu...)

~ ~ ~

Mulla on suhteellisen hyvä suunnitelma tästä tarinasta, joten toivotaan saisin kuvattua piakkoin seuraavaa osaa ^^ Oon niin innoissani kun on taas aikaa tehdä tätä, vaikka osan tekeminen onkin aina aikamoinen projekti nii lopputulos on kyl yleensä sen arvoinen <3

Jätä ihmeessä kommentti tänne tai instan puolelle ja kerro mitä tykkäsit tästä osasta! 👀

Ensi postaukseen! 🌞

~ Emmi