Enkelin tarina, osa 14

Moikka kaikille! 💕

Vihdoinkin alkaa pihalla näyttää ja tuntua kesäiseltä, mutta lähiaikoina en siltikään oo käyny kovin ahkerasti kuvaamassa, todennäköisesti johtuen siitä et koulut alko ja se vie taas mun energiaa. Toisaalta oon myös keskittynyt nyt enemmän muihin asioihin ja harrastuksiin. 🤷‍♀️

Älkää silti huolestuko, koska vaikken oo peruskuvia käynytkään ottamassa, niin kuvatarinaa oon kuitenkin kuvannut! ✌️

Laitan tähän postaukseen taas uuden osan teille luettavaksi 😊

Kyseessä on siis tällä kertaa jo Enkelin tarinan 14. osa,

edellisiin kuvatarinan osiin pääset tästä! ❤️

~ ~ ~

Picfic: Ensimmäinen työpäivä

Vivietta: *astuu ulos ovesta*

"Heippa, lähden nyt!"

Kanami: *huutaa sisältä* "Joo, moikka!"

Vivietta: *kävelee tien reunassa*

Huhhuh, mitähän tästä tulee.

*vilkaisee taivaalle*

Toivottavasti kohta ei ala sataa, minulle ei sattunut sateenvarjoa mukaan.

En usko, että se jättäisi kovin hyvää ensivaikutelmaa työnantajaan tulla läpimärkänä paikalle.

*pysähtyy pysäkille*

Ihan kuin tämä olisi ollut kauempana aiemmin. Tai ehkä olin vain niin hukassa silloin, että se tuntui siltä.

*naurahtaa itsekseen*

Tulee muistoja mieleen. Viime kerrasta täällä on tainnut kulua jo aika kauan.

Nyt kun mietin, kuinkahan kauan minä olen itse asiassa ollut täällä? Vuoden..? En kai nyt sentään niin kauaa.

*huokaisee*

Ehkä sillä ei ole väliä.

*tajuaa vilkaista välillä bussin varalta*

*näkee Ryoon tien toisella puolella*

Ei hemmetti.

Eihän tuo vain ole-

Äh, onpa tietenkin. Tuon tyypin minä muistan.

Eikä bussia tietenkään näy missään. Ei mitään piilopaikkaa.

*kääntää katseensa alas*

Okei, ei auta kuin toivoa, ettei hän huomaa minua...

Ryoo: *kurtistaa kulmiaan*

Hm? Tuliko joku pysäkille vai kuulinko väärin?

*kääntyy katsomaan taakseen*

Vivietta: *käännähtää nopeasti ympäri*

Eieieiei älä katso tännepäin.

Ryoo: Ai, tuo tyttö taas. *naurahtaa itsekseen* Mitä ihmettä hän oikein tekee?

Koettaako hän piiloutua, vai..? Hah, en tiedä.

*naurahtaa taas* No, hänellä on omat syynsä, ehkä parempi jättää hänet rauhaan.

Vivietta: Okei, ehkä hän ei tunnista minua. Olin tosi outo viimeksi, joten toivottavasti ei.

*huomaa lähestyvän auton*

Ah, vihdoinkin. Bussi tulee.

*viittaa kädellään linja-autolle päästäkseen kyytiin*

Vivietta: *istahtaa alas*

Huh, selvisin.

*laskee kätensä ikkunalaudalle*

Bussi tuli juuri oikeaan aikaan.

*kääntyy katsomaan ikkunasta ulos*

Näyttäisi siltä, että tuokin tyyppi on lähdössä jonnekin. Olisi hauskaa tietää, mihin hän tuolla mopollansa meinaa tällä kertaa ajella.

*naurahtaa itsekseen*

Joskaan en kyllä tiedä, mihin minä sitä tietoa oikein tarvitsisin.

* * *

Vivietta: *hypähtää pois linja-auton kyydistä*

*nostaa katseensa maasta ja pysähtyy*

...Et ole tosissasi. Millä todennäköisyydellä?

Vivietta: "Sinä taas."

Ryoo: *naurahtaa yllättyneesti* "Haha, mikä yhteensattuma!"

Vivietta: "Joo, niinpä."

Vivietta: *kävelee Ryoon ohitse*

"No mutta, minäpä jatkan tästä matkaani. Myöhästyn kohta töistä."

Ryoo: "Oletko töissä täällä? Kaupassa?"

Vivietta: "Kyllä olen. Älä vain sano, että sinäkin olet."

Ryoo: *virnistää* "Hauska sattuma, mutta näin se on."

Vivietta: "No niinpä tietysti."

* * *

*oven kello kilahtaa*

*Vivietta ja Ryoo astuvat sisälle*

Vivietta: "Tällä hetkellä on näköjään aika vähäisesti asiakkaita."

Ryoo: *kiertää katseellaan kauppaa* "Siltä näyttää."

Ryoo: "Mihinhän meidän pitää mennä?"

Vivietta: "Ei mitään tietoa."

?: "Hei, te siellä!"

"Minä muistan teidät, ettekös te olekin ne uudet työntekijät?"

?: *hymyilee leveästi*

"Minä olen Etoile, ja minun vastuulleni on annettu teidän ohjaamisenne ja tutustuttaminen työtehtäviinne!"

Vivietta: "Joo, olemme oikeat henkilöt."

Vivietta: *ajattelee turhautuneesti* Hän edustaa selvästi juuri sitä ylipirteää ihmistyyppiä, jota vihaan kaikkein eniten. Ja sitäpaitsi hän näyttää ihan Meiltä, joten tästähän tulee aivan mahtavaa.

Etoile: "Seuratkaa minua!"

* * *

Etoile: *naputtelee tiedostoja esiin koneeltaan*

*vilkaisee papereitaan*

"Okei, eli Vivietta ja Ryoo?"

"Tätä on varmaan jo kysytty teiltä, mutta oletteko aiemmin olleet samankaltaisissa töissä?"

Ryoo: "En ole."

Vivietta: "En minäkään."

Etoile: "Ou-kei. Työtehtävänne eivät onneksi ole niin haastavia, joten uskoisin, että opitte aika nopeasti. Saatte aloittaa helposta."

Etoile: *vilkaisee Ryoota* "Sitten vielä yksi juttu."

"Meidän pitää vielä vähän puhua pukeutumisistanne. Kaikenlaiset vyöt, ketjut, revityt farkut, maastovaatteet ja nahkatakit ynnä muut saattavat pelottaa asiakkaita, joten toivoisin, että pukeutuisitte hieman hillitymmin jatkossa."

"Töissä te joka tapauksessa käytätte työasua, joten eiköhän tästä kuitenkin selvitä."

"Noniin, eiköhän lähdetä etsimään teille työvaatteet, niin pääsette vihdoin aloittamaan työt!"

* * *

Vivietta: *kävelee nurkan takaa*

*katsoo Ryoota yllättyneesti* "Oho, sinäpä olit nopea."

Ryoo: "Oho, sinäpä olit hidas."

Vivietta: *muka loukkaantuu*

"Hei, älä viitsi! Piti ottaa kengät pois, ja niiden takaisin laittamiseen meni aikaa. Ärsyttävää säätöä."

Ryoo: "Sait kuitenkin pitää korusi?"

Vivietta: "Joo, sain. Se on tosi tärkeä minulle, joten sain pitää sen, kun en uskaltanut jättää sitä muiden tavaroiden kanssa."

*ottaa määrätietoisen asennon*

"Okei, ihan sama."

"Eiköhän ruveta töihin!"




(Jatkuu...)

~ ~ ~

^The kuviksen etätehtävään otettu kuva :'D

Jälleen kerran olis ihan mahtavaa kuulla palautetta tähän osaan liittyen, joten jos mitään ajatuksia heräsi, niin jätä ihmeessä kommentti! ✌️


Kesäloma lähestyy ihan hurjaa vauhtia, ja mulla on enää ensi viikko koulua! :0 Tsemppiä kaikille kouluikäisille vikoihin kouluviikkoihin! 💞💞

Ensi postaukseen! ☀️
~ Emmi