Pullipin Uudet Vaatteet: Sinne meni Valenttiinuksen päivä

Moi kaikille! ✨

Viime perjantaina tosiaan oli ystävänpäivä, mutta tämä vuonna en oikein ehtinyt/osannut ottaa kauheesti mitään siihen liittyviä kuvia, mut ehkä se ei haittaa ^^

Mulla alkaa onneksi hiihtoloma ens viikolla, ja sitten toivottavasti ehtii tekemään vaikka mitä 👌

Mei ja Juliet tosiaan näyttää edelleen tuolta, koska en vieläkään tiiä mitä teen niitten kanssa :'D

Laitan tähän postaukseen muuten myös uuden osan kuvatarinaa, joten se on luvassa tossa näiden kuvien jälkeen (:

"Ystävänpäiväkuva" 👌

Ja hei kuvasin tätäki poikaa välillä! 👌

Sitten olis luvassa uusi kuvatarinan osanen! 👌

11. osassa jo mennään!! 🦄

Edellisiin osiin tästä!

~ ~ ~

Picfic: Ongelmanratkontaa

Vivietta: *astuu sisään ovesta*

*huudahtaa* "Moi, tulin takasin!"

Kanami: *juoksee eteiseen* "Vivietta!"

Vivietta: *nostaa katseensa hämmentyneenä* "Mikä hätänä..?"

Kanami: *selittää hengästyneesti* "Ku-kuulehan, et ikinä arvaa!"

Vivietta: *katsoo Kanamia hämmentyneesti* "Mitä tapahtuu?"

Kanami: *huudahtaa innoissaan* "Ei vaan tapahtui jo!"

Kanami: "Mei heräsi vihdoin! Eiköhän mennä selvittämään tämä juttu!"

***

*Mei ja Lili juttelevat*

Kanami: *kävelee ovensuulle* "Moi. Vivietta palasi vihdoin. Saadaanko tulla sisään?"

Mei: *hymyilee* "Tulkaa vain!"

Kanami: *istahtaa tuolille* "Nyt kun olemme vihdoin kaikki paikalla, olisi mahtava tilaisuus saada selvitettyä, mitä kaikkea täällä oikein on tapahtunut."

Vivietta: "Minuakin kiinnostaisi kuulla koko tarina teiltä kaikilta."

Mei: "Hyvä idea. Kuka haluaa aloittaa?"

Mei: *naurahtaa hieman* "Minun osaltani tarina menee niin, että se Kuulasta vapautettu riivaajaolento jahtaa minua jostakin syystä, putosin jyrkänteeltä alas ja Lili ja Vivietta ilmeisesti pelastivat minut."

Kanami: *vilkaisee syyllisen näköisesti lattiaa* "Minulla on hämärä muistikuva, jonka perusteella minä työnsin sinut alas sieltä. En oikeastaan muista mitään muuta koko päivästä."

Vivietta: *tuhahtaa huvittuneesti* "Eli teillä on siis ongelmananne vaarallinen riivaajaolento, joka on vapaalla jalalla ja todennäköisesti laittoi Kanamin työntämään Mein alas jyrkänteeltä. Kuulostaa kivalta."

Mei: "Se kieltämättä on ongelma. Eikä kovin kiva ongelma."

Lili: *huokaisee* "Ja se on suurilta osin minun syytäni, vaikka kukaan muu ei sitä haluakaan myöntää."

"Jos en olisi ruvennut lapsellisesti sooloilemaan ja yrittänyt hoitaa asioita yksinäni, se olento ei enää aiheuttaisi niitä ongelmia."

Mei: *katsoo myötätuntoisesti Liliä* "Hei, älä syytä itseäsi liikaa. Kukaan ei yritä etsiä syyllistä tälle tapahtuneelle, yritetään mieluummin keksiä, miten päästään eroon siitä olennosta."

Kanami: *katsoo Liliä* "Olen samaa mieltä. Alkuun osaisitko kertoa, miten se olento siis pääsi pakenemaan?"

Lili: "En ole ihan varma. Se liittyy ehkä jotenkin siihen kirjaan. Näin, kun se luki sitä."

Kanami: *kurtistaa kulmiaan* "Mikä kirja?"

Vivietta: "Lili kertoi löytäneensä sen jostain varastosta. Hän luuli, että se on jokin Mein harmiton loitsukirja, mutta siinä on todella vaarallisia loitsuja. Siitä voi koitua vielä lisää haittaa, jos sitä käyttää väärin."

Lili: "Se on äidin vanha kirja. En yhtään tiedä, miten se on päätynyt tänne, mutta ajattelin ettei siitä voisi olla haittaa, vaikka vähän tutkisin sitä. Pelkäsin, että suuttuisit jos saisit tietää."

Mei: "Ensi kerralla tule kertomaan, jos löydät jotain tuollaista. En minä sellaisesta suutu."

Mei: *muistaa äkkiä jotain ja katsoo Viviettaa* "Vivietta, sinä olet siis enkeli, eikö vain?"

Vivietta: *katsoo muualle* "Niin olenkin, mutta en oikeastaan haluaisi puhua siitä jos ei ole pakko. Kuinka niin?"

Mei: "Ymmärrän. Haluaisin tietää, pystytkö jotenkin auttamaan meitä sen olennon kanssa?"

Vivietta: "Luulen, että minut ehkä on ohjattu tänne juuri sitä varten. En kylläkään vielä tiedä, miten voin teitä auttaa, mutta kyllä, autan jos voin."

*Kiirehtii sanomaan* "Öh, mutta älkää luottako liikaa minuun ja voimiini. En ole niin ihmeellinen ja kaikkivoipa kuin te ehkä luulette."

Mei: "Sinusta on tähänkin mennessä ollut jo todella paljon apua. Olen äärettömän iloinen, että olet täällä."

Mei: *hymyilee kaikille* "Olen ihan varma, että saamme tämän jutun vielä jotenkin yhdessä hoidettua!"

Vivietta: "Niin varmaankin. Öh, tuota, minä menen nyt kuitenkin hoitamaan yhden toisen jutun, joten hyvää yötä teille!"

*kävelee ulos huoneesta*

Toivottavasti kukaan ei luule minusta liikoja, koska en ole yhtään varma, mitä tästä oikeasti tulee...

Sen olennon lisäksi pitää keksiä, mitä me oikein teemme sille kirjalle. Olen ihan varma, että siitä tulee aiheutumaan vielä haittaa jollekulle, jos se jätetään tänne...

***

*ovi narahtaa*