Kesäisissä tunnelmissa~

Kuvassa olen selvästi minä tyhjentämässä reppuani
kouluvuoden loputtua. :'D

Heipsan! (;

Mulla alko tänään kesäloma! ^^

Viimeinen viikko ennen lomaa hurahti tosi nopeasti, vaikka olikin vielä paljon kaikkea. Jotenkin siinä koulusta ulos kävellessä vasta tajusi, että nyt se loma vaan alkoi.

Tähän postaukseen tungen erityispitkän osan kuvatarinaa kesäloman kunniaksi! c;

Ekat osat täältä!

~ ~ ~

Picfic: Sukulaisia

Kissa: *maukuu ja puskee jalkaa*

Lilian: *huiskaisee jaloillaan* "Hus hus, kisu!"

Lilian: "Kiitos, että otitte minut tänne. Ja kiitos myös tästä mekosta!"

Mei: "Ole hyvä vain."

Mei: "Oma mekkosi oli joka tapauksessa niin likainen, että se pitää pestä."

Mei: "Mutta kerroppa nyt itsestäsi. Tiedän, ettet valehdellut olevasi sukua, mutta miksi tulit tänne?"

Lilian: *kääntää päänsä poispäin* "Tulin, koska äiti ja isä olisivat muuten lähettäneet minut Adelia-tätini luokse asumaan. Ja täti vihaa minua, joten olisin karannut joka tapauksessa."

*Kuula liikkuu ja törmää kilahtaen purkin seinään*

Lilian: *käännähtää nopeasti* "Mikä tuo on?"

Mei: *vetää liinan purkin peitoksi* "Ei yhtään mikään. Jatka ihmeessä!"

Lilian: *jatkaa tarinaa* "Karkasin siis. Äitini mainitsi joskus 'siskoni', ja löysin tänne suuntataian avulla."

Mei: *hätkähtää* "Olet siis noita?"

Lilian: "Niin kai. Sinäkin taidat olla?"

Mei: *kääntää päänsä pois* "Olen kyllä."

Mei: "Kanami ei ole, mutta hän tietää. Häneen voi luottaa tässä asiassa."

Lilian: "Selvä. Asutteko te täällä ihan kahdestaan?"

Mei: "Tavallaan. Joskus Hina, siis viisivuotias serkkumme, käy täällä kyläilemässä, mutta muuten kyllä."

Lilian: "Voisinko minäkin muuttaa tänne?"

Mei: "Tietenkin voit. Voimme opiskella yhdessä joitakin loitsuja."

Mei: "Mutta mainitsit Adelian, kuka hän on? Meillä ei ole sen nimisiä tätejä."

Lilian: "Hän on isän sisko. Äiti meni isän kanssa naimisiin, kun olin ihan pieni."

Mei: "Siinä tapauksessa taidat olla meidän siskopuolemme. Isä kuoli kymmenen vuotta sitten, joten äiti on varmaan löytänyt uuden miehen."

Lilian: "Selvä. Minä taidan mennä nyt."

Mei: "Mene vain! Käske Kanamia laittamaan ruokaa!"

Lilian: "Juu!" *Lähtee huoneesta*

Mei: *ajattelee* Luulin, että meitä oli vain Kanami ja minä. Äiti valehteli minulle pienestä pitäen!

?: "Mei, mikä hätänä?"

Kanami: "Ymmärrän, että Lilin tulo oli sinulle järkytys, niin se oli minullekin."

Mei: "Äiti valehteli!"

Kanami: *istuu penkille* "Niin valehteli, mutta eikö tärkeintä ole, että Lili on kuitenkin olemassa?"

Mei: *pyyhkii kyyneleitä* "On."

Kanami: "Mikä sinua sitten häiritsee?"

Mei: "En tiedä. Olen niin onnellinen, että hän tuli, mutta jokin hänessä häiritsee minua."

Kanami: "Annat hänen kuitenkin jäädä, eikö vain? Luotat häneen?"

Mei: "Tietenkin luotan. Mutta..."

Mei: *huokaisee* "Kanami, hänkin on noita."

Kanami: "Ja sekö on huono asia? Tehän voitte harjoitella kaikkea yhdessä. Koeta nyt rauhoittua, kaikki selkeää kyllä."

Mei: "Niin varmaan. Olen onnellinen, että olette kumpikin siskojani"

~ ~ ~

*Askelia*

*Vetää liinan pois purkin päältä*

Lilian: *ihastelee kuulaa* "Onpa se kaunis! Kuin sen sisällä olisi tähtiä..."

Lilian: "Mitä...?"

A

P

U

A

A

A

A

A

A

..!

Kops!

(Jatkuu...)

~ ~ ~

Heh, jätän taas tämmöiseen kohtaan >:)

Ensi postaukseen ja hyvää kesälomaa 

(Ja tsemppiä niille, joilla ei ole vielä alkanut loma ^^)!! 💕

~Emppu ja nuket