Pullipin Uudet Vaatteet: Enkelin tarina, osa 26

Moikka kaikki! 💛

Mulla oli viime viikko taas kouluu lähiopetuksessa, ja huhhuh miten paljon se veikään energiaa :'D Ei meinannu millään riittää aikaa tai jaksamista mihinkään muuhun koko viikon aikana xdd

Huomen pitäis taas jaksaa koulua, vaikka toivoisin vaan että viikonloppu jatkuis vielä ~

En oo muuten vieläkään saanu aikaseks hankkia Seralle kunnon peruukkia, joten se vetelee edelleen tolla vaaleella, joka on siis tällä hetkellä ainoo peruukki joka jotenki ees sopii sille eikä oo kellään muulla käytössä xd

Tarkotus on jossai välis hankkii vähä lyhyempi peruukki, mut tol pitkällä mennään nyt siis ainaki toistaseks

Myöhäisii wannabe melkein-pääsiäiskuvii ku en ehtiny ottaa kunnon kuvii tänä vuonna :(

Kuvatarinassa mennään jo osassa 26 ja itteeki alkaa jo vähän jännittää 🙈 Muutaman osan päästä ollaan lopultaki finaalissa, toivottavasti pysytte mukana viel ainaki siihen asti <3

Edellisiin osiin tästä! ~

~ ~ ~

Osa 26: Miten tästä pitäisi jatkaa?

Ryoo: *hypistelee sormiaan odottaessaan*

Juliet: *käännähtää hieman ja pyyhkäisee silmäänsä*

Juliet: *avaa räpytellen silmänsä* "M-mitä tapahtuu? Mitä minä täällä teen?"

Ryoo: *hymyilee hieman* "Tuota, en oikein tiedä kunnolla itsekään miten sinne päädyimme, mutta heräsin Omenapuupuistosta ja pyörryit melkein heti sen jälkeen. Ja sitten tulimme kaikki tänne."

Juliet: "Ai. Joo."

*pyörähtää istumaan sängylle*

*katselee ympärilleen* "Olemmeko me... kotona?"

Ryoo: "Jep, ajattelimme, että sinun olisi varmaankin mukavampaa herätä tutusta paikasta."

*käännähtää huudahtamaan viereiseen huoneeseen*

"Mei! Hän heräsi!"

Mei: *kävelee huoneeseen* "Oi, hyvä juttu!"

Mei: "Heräsit vähän nopeammin kuin oletimme. Muut lähtivät juuri kävelylle jonnekin ja Lili on hakemassa erästä juttua, jota tarvitsemme, jotta saamme sen valon pois sinusta. Hänen pitäisi tulla ihan juuri."

"Ehdit vaikka käydä vaihtamassa jotakin vähän puhtaampaa päälle. Tule sen jälkeen siihen keittiön viereiseen huoneeseen, odottelen sinua ja Liliä siellä."

* * *

Juliet: *katselee muualle*

Mei: *vetäisee henkeä* "Okei. Uskoisin, että tiedät, miksi olet täällä."

Mei: "Tajuat varmaan oman tilanteesi, ja myös sen, mitä aiomme tehdä ja miksi, mutta ajattelin, että ehkä olisi selkeämpää, jos selittäisin tiivistetysti vielä kerran."

"Se olento on peräisin tästä kuulasta, jonne se oli vangittuna, kunnes päästimme sen vahingossa ulos. En tiedä, mitä se on kertonut sinulle, mutta voin vakuuttaa, ettei se ole hyväntahtoinen olento."

Mei: "Lili osaa loitsun, jolla hän saa sen olennon pakotettua eroon sinusta. Sen jälkeen minä lukitsen sen takaisin kuulan sisään. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, sen pitäisi olla melko yksinkertainen juttu."

Mei: "Onko sinulla jotakin kysyttävää?"

Juliet: *pudistaa päätään*

Mei: "Okei, siinä tapauksessa eiköhän aloiteta."

Mei: *laskee astian korkin pöydälle* "Lili?"

Lili: "Jep." *siirtyy pöydän toiselle puolelle*

Lili: *kohottaa käsiään* "Tuota, voisitko ojentaa kummankin kätesi?"

Juliet: "Mm." *laskee kätensä Lilin ojennetuille kämmenille*

Lili: *hymyilee hieman* "Kiitos."

Mei: *kiertää kaksikon viereen*

"Valmiina?"

Lili: "Joo."

Juliet: *nyökkää hieman*

Mei: *kohottaa kuulan valmiiksi*

"Hyvä, aloita vain."

Lili: *hengähtää syvään ja mumisee loitsun*

*valo purkautuu ulos Julietin silmistä*

Juliet: *tuijottaa hämmästyneenä eteensä*

Mei: *alkaa mumista loitsua*

Juliet: *vetäisee kätensä pois*

*hengittää tiheään tahtiin ja sulkee silmänsä hetkeksi*

Lili: *nostaa astian pöydältä*

*Kuula imaisee valon itseensä Mein saadessa loitsun loppuun*

Mei: *tipauttaa kuulan nopeasti astiaan*

*painaa korkin paikalleen*

Mei: *pyyhkäisee helpottuneesti otsaansa* "Huh, se meni odotettua helpommin. Onneksi se onnistui!"

Mei: "Lili, olit mahtava!"

Lili: *hymyilee* "K-kiitos!"

Mei: *kääntyy katsomaan Julietia* "Miltä tuntuu? Onko kaikki okei?"

Juliet: "On. Voinko lähteä?"

Mei: *hämmentyy hieman* "A-ai, joo, voit. Se olento on nyt tallessa, voit jatkaa ihan normaalisti."

Juliet: "Kiitos." *nousee ylös poistuakseen paikalta*

Lili: *kääntää katseensa kuulan ja kirjan suuntaan* "Tuota, mitä noille nyt tehdään?"

Mei: "Huolehdin niistä myöhemmin. Minun pitää varmaan soittaa Yhdistykseen ja selittää tilanne ensin, siellä osataan toivottavasti neuvoa, mitä niille kannattaa tehdä."

Lili: *nyökkää* "Okei."

Mei: "Uskomatonta, miten kaksi noin harmittoman näköistä esinettä on aiheuttanut näin paljon vaivaa. Onneksi pahin taitaa vihdoin olla ohi."

Lili: *naurahtaa* "Niinpä."

* * *

Kanami: *rikkoo hiljaisuuden* "En tiedä haluatko puhua siitä, mutta mitä sinä oikein tarkalleen ottaen teit aiemmin Julietille? Siis kun sysäsit sen valo-olennon vallasta?"

Vivietta: "En tiedä itsekään kunnolla. Voimieni ei pitänyt toimia, mutta jostakin syystä pääsin silti hänen päänsä sisään."

"En tekisi sitä enää ikinä mistään hinnasta uudestaan."

Kanami: *varovaisesti* "Mitä siellä oikein tapahtui?"

Vivietta: *huokaisee* "Koko paikka oli kunnon labyrintti. Harhailin ympäriinsä ties kuinka kauan. Kun vihdoin löysin hänet, hän kysyi minulta, halusinko tietää, miksi hän vihaa minua."

Vivietta: "Minä halusin. Ja se oli huonoin valinta, jonka olen ikinä tehnyt."

Vivietta: *istahtaa alas* "Hän näytti minulle menneisyyteni. Tiesin hänet eläessäni. Ja mikä pahinta, tunsin myös Ryoon."

"En ollut hyvä ihminen. Olin ihan hirveä. Ei ihme, että Juliet vihaa minua."

Kanami: *hymyilee hieman* "Mutta nyt olet erilainen. Et ole enää se sama tyyppi kuin silloin."

Vivietta: *irvistää* "En niin, mutta se tieto sattuu silti."

"Minun olisi vain pitänyt ymmärtää, että kaikkia asioita ei kannata selvittää. Tietämättömyys olisi ollut parempi vaihtoehto."

Vivietta: "Tuntuu niin ristiriitaiselta."

"Nyt tajuan, miksi enkeleiden muistot entisestä elämästä pyyhitään pois. Saadaan aloittaa puhtaalta pöydältä ilman mitään kamalia taka-ajatuksia."

Vivietta: *rikkoo hetken mietteliään hiljaisuuden* "Miten tästä oikein pitäisi jatkaa?"

Kanami: "Miten sinä itse haluaisit jatkaa?"

Vivietta: "En tiedä. Tämä kaikki tuntuu niin oudolta ja luonnottomalta. Tai siis, muistaako normaali tyyppi muka oman kuolemansa? Tai ne kaikki muut jutut? Ei takuulla."

"Haluaisin vain, että kaikki jatkuisi tavallisesti. Haluaisin jatkaa elämääni. Käydä töissä. Viettää aikaa teidän kanssanne... ja Ryoon."

Vivietta: "...Mutta olen enkeli. Elämäni oli jo. Tämä ei ole 'toinen tilaisuus'. Ei se toimi niin."

Kanami: "Ehkä se ei ole loputonta, mutta minusta sinun kannattaisi silti ottaa tämä uutena tilaisuutena. Me olemme täällä nyt, ja niin olet sinäkin, kunnes aikasi on lähteä."

Vivietta: "Miten ihmeessä minä oikein selitän Ryoolle? Hän ei vieläkään tiedä mitään minusta. Olin käytännössä hänen tyttöystävänsä! Hän tajusi yhdennäköisyyden varmaan itsekin saman tien, mutta koska kuolin, hän ei usko, että voisin olla sama henkilö. Pelkään, että tässä voi käydä todella huonosti, jos hän tajuaa tämän kaiken."

Kanami: "Ehkä hänen ei tarvitsekaan tietää. Se informaatio voi tosiaan olla hänelle vähän liikaa."

"Jatka ihan normaalisti, kunnes sinun pitää lähteä. Me olemme kaikki tukenasi. Keksitään yhdessä jokin hyvä peitetarina lähdöllesi, kun sen aika tulee. Siten Ryoon ei edes tarvitse ikinä tietää. Me pidämme taatusti huolen siitä, ettei hän koskaan saa tietää."

Vivietta: *hymyilee hieman surullisesti* "Joo, tehdään niin."